Metsien kyky luoda pilviä ja sateita auttaa metsittämistä

Metsittäminen on joka tapauksessa hyvä vaihtoehto ilmaston kannalta. Kuvituskuva. Kuva: Juha Tanhua

Heinäkuussa Science-lehti julkaisi tutkimuksen, jonka mukaan maapallolla olisi 0,9 miljardia hehtaaria metsittämiseen soveltuvaa maata.

Luku ei sisällä ruoantuotannossa tai muussa käytössä olevia maita.

Metsittämismäärä vastaisi neljäsosan lisäystä tämän hetkiseen metsäpinta-alaan ja 500 miljardin puun istutusta.

Lisääntyvät metsät nostaisivat hiilensidontaa jopa 25 prosentilla.

Metsämaiden ennallistaminen ja joutomaiden metsittäminen olisi tutkimuksen mukaan halvin ja helpoin keino ilmastonmuutoksen torjunnassa.

Helsingin yliopiston akatemiaprofessori, akateemikko Markku Kulmala on samaa mieltä siitä, että maapallolla metsän kasvun potentiaali on varsin suuri.

"Sanoisin karkeasti arvioiden, että 2–3-kertainen hiilinielu saadaan metsästä nykyiseen verrattuna metsän kasvulla ja joutomaiden istutuksella. Täytyy kuitenkin muistaa, että ruokahuoltoa ei saa vaarantaa ja hallitsemattomat metsäpalot on edelleen hankala kysymys."

Myös St1 on visioinut metsittämismahdollisuuksia suunnittelemalla Saharan autiomaan metsittämistä.

Kulmalan mukaan tämä olisi mahdollista teoriassa, mutta käytännössä erittäin haastavaa.

Metsät tuottavat yhteyttämisen sivutuotteena hiilivetyjä, jotka muodostavat aerosoleja eli pienhiukkasia ilmakehään.

Pienhiukkaset synnyttävät pilviä, eli näin ollen metsät pystyvät tuottamaan pienhiukkasten avulla pilvipisaroita ja edelleen pilviä ja sateita.

Jos Sahara metsitettäisiin, nämä metsät voisivat siis luoda omat pilvensä ja sateensa poistaen keinokastelun tarpeen. Kulmalan mukaan vesitalouden alkuun saaminen laajalla alueella, jossa ei ole pitkään aikaan ollut kasvillisuutta, on suurin haaste metsityshaaveessa.

"Saharan metsittäminen on ideana erittäin hyvä, mutta se on käytännössä erittäin haastavaa", Kulmala toteaa.

Metsittyvän alueen täytyy olla tarpeeksi suuri, jotta metsillä olisi mahdollisuus tuottaa pilviä.

"Kun metsät tuottavat pienhiukkasia, ne tuottavat tällaisen oman paikallisen ja alueellisen ilmastonsa, kun metsäalue on riittävän iso", Kulmala kertoo.

Kulmala arvioi, että metsäalueen tulisi olla 0,5–1 miljoonaa neliökilometriä laaja, jotta se voisi tuottaa oman vesikiertonsa.

Metsillä on kolme ilmastoon vaikuttavaa tekijää, Kulmala kertoo. Ensimmäinen niistä on hiilinieluna ja -varastona toimiminen. Tämä vaikuttaa ilmastoon viilentävästi.

Toinen näkökulma on metsien albedo. Albedo tarkoittaa pinnan valon heijastuskykyä. Mitä suurempi albedo on, sitä enemmän pinta heijastaa auringonvaloa takaisin avaruuteen.

Metsän albedo vaihtelee metsätyypistä riippuen. Esimerkiksi tumma boreaalinen metsä omaa pienemmän albedon kuin temperaattinen metsä.

Paljaalla maalla on yleensä metsiä korkeampi heijastuskyky. Metsät siis imevät lähtökohtaisesti enemmän auringonvaloa kuin paljas maa, mikä lämmittää ilmakehää.

Kolmas näkökulma metsien ilmastovaikutuksessa on pienhiukkasten tuottaminen, mikä vaikuttaa viilentävästi ilmastoon.

"Pienhiukkaset itsessään sirottavat auringon valoa takaisin avaruuteen ja näin vaikuttavat ilmastoon viilentävästi", sanoo Kulmala.

Metsät siis viilentävät ilmastoa sekä hiilensidonnan kautta että tuottamalla pienhiukkasia.

Kulmalan mukaan metsät toimivat ilmastoa viilentävästi, kun nämä kolme tekijää huomioidaan. "Tämä kokonaisvaikutus ilmaston kannalta on ehdottomasti positiivinen."

Metsäalan lisääminen olisi Kulmalan mielestä ehdottomasti hyvä ratkaisu ilmaston kannalta.