Älysormus seuraa opiskelijan palautumista ja kuormitusta läpi kenttäkurssin

Opiskelijoilla on käytössä sydämensykettä mittaavia Ouran sormuksia ja ihon sähkönjohtavuutta mittaavi Nuanicin sormuksia. Osallistujat saavat seurata itse omaa dataansa, mutta tutkimusaineistossa kaikki on anonymisoitua. Kuva: Riina Karvonen

Monella kenttäkurssia käyvällä metsätieteen opiskelijalla on tänä kesänä älysormus tai kaksi sormissaan. Sormukset mittaavat esimerkiksi kuormitusta, palautumista ja unta samalla kun metsänhoitajaopiskelijoiden Hyytiälän kenttäkurssi etenee.

Puumateriaalitieteen apulaisprofessori Tuula Jyske kertoo, että kyseessä on pilotti, jonka tavoitteena on saada taustadataa uusissa Living Lab -tiloissa tehtäviin kokeisiin. Samalla testataan psykofysiologista hyvinvointia mittaavan teknologian toimivuutta ja käyttäjien kokemusta mittaamisesta.

Käytössä on kahdenlaisia sormuksia: sydämensykkeen mittaamiseen perustuvia Ouran sormuksia sekä ihon sähkönjohtavuutta mittaavia Nuanicin laitteita. Jos oikea koko vaan löytyy molemmista, saa opiskelija molemmat käyttöönsä.

Sormuksia on tarkoitus pitää koko ajan. Jyske kuitenkin muistuttaa, että halutessaan sen voi aina ottaa pois ja käyttäjä päättää itse milloin sormusta on esimerkiksi järkevää käyttää.

”Kaikki data on tottakai täysin anonymisoitua. Ei seurata yksittäisten henkilöiden ominaisuuksia vaan osajoukkotasolla trendejä ja muutosta. Kyselylomakkein kerätään tietoa myös käyttäjien kokemuksista”, Jyske lisää.

Kokeessa mukana olevat parikymmentä opiskelijaa asuvat osan aikaa vanhoissa hirsirakennuksissa ja osan betonisissa rakennuksissa. Koetta jatketaan muutama viikko vielä kenttäkurssin loppumisen jälkeen, jotta voidaan nähdä vaikuttaako kaupunkiin paluu aineistoon.

”Tietenkään yhteisöllisyyttä, eroa normaalista arkielämästä ja kenttäkurssin muuta toimintaa ei voi irrottaa tuloksista. Kiinnostavaa on kuitenkin nähdä tapahtuuko muutoksia ja millaisia ne ovat”, Jyske kertoo.

Kenttäkurssia käyvää metsätieteen opiskelija Nea Stenroosia kiinnostaa nähdä, reagoiko oma keho eri tavalla kun vaihtaa asumaan hirsisestä Impivaarasta toiseen rakennukseen. Jotta dataa tulisi runsaasti, hän aikoo pitää sormuksia mahdollisimman paljon.

”Tutkimuksen aihe kiinnosti ja se, että pääsee seuraamaan omaa hyvinvointia. Aikaisemmin en ollut edes kuullut, että tällaista tutkimusta olisi tehty niin kiva päästä mukaan”, Stenroos pohtii.

Jyske toivoo, että kun puumateriaalien vaikutuksista hyvinvointiin saadaan pitkän aikavälin tutkimuksissa näyttöä, voitaisiin materiaalin hyvinvointihyödyt kytkeä mukaan laajempaan kestävyysarviointiin esimerkiksi uusia rakennuksia suunniteltaessa.

”Tiedetään, että puu rakennusmateriaalina varastoi hiiltä ja edistää biotaloutta, mutta voisiko kestävyyden sosiaalista ulottuvuutta tuoda puun käyttöön materiaalina ja rakennuspäätöksiin”, Jyske pohtii.