Harvennus hyödyttää mustikkaa mutta avohakkuu vie kasvuston

Kivien vierustat ovat hyviä marjapaikkoja, sillä siellä marja on kasvanut hallalta suojassa, sanoo Rautalammen metsissä marjastava Pasi Liukkonen. Kimmo Haimi Kuva: Viestilehtien arkisto

Rautalampi (MT)

Ahkeran marjastajan tunnistaa kaukaa. Tumman liilaksi värjäytyneet kourat kertovat, että marjaämpärin pohjalle kopsahtavat mustikat eivät ole Pasi Liukkoselle kesän ensimmäiset.

Miehen viikonloput ja lomat ovat kuluneet Keski-Suomen rinteisissä metsissä jo parin vuosikymmen ajan. Suurin osa marjoista menee myyntiin, mutta oma pakastekin täyttyy kesän aikana.

Mäkien ylärinteet ovat parhaita marja-apajia, sillä siellä halla ei niin helposti tee tuhoaan. Valoisat, väljiksi harvennetut tuoreet männiköt ovat mustikalle parhaita kasvupaikkoja, Liukkonen kertoo.

Varjoisessa kuusikossa kasvaneita marjoja Liukkonen ei kelpuuta myyntiin lainkaan.

”Liian varjossa kasvaneet mustikat ovat pieniä ja tummia, eikä niiden koostumus ole yhtä kiinteä kuin valossa kasvaneiden.”

Myös Metsäntutkimuslaitoksen vanhempi tutkija Kauko Salo kumoaa myytin, että mustikka olisi kuusikoissa viihtyvä varjolaji. Mustikalle avainasiat ovat riittävä kosteus ja valo.

Salon mukaan tiheissä, nuorissa metsissä kasvatushakkuut lisäävät valoisuutta ja parantavat mustikan kasvuoloja. Toisaalta isoilla koneilla tehdyt harvennukset rikkovat mustikan kasvustoja, jolloin sekä tuotto että peittävyys kärsivät.

Kasvustot toipuvat hakkuun jälkeen muutamassa vuodessa.

Maastoon jäävien hakkuutähteiden joukossa marjastajan on epämiellyttävä kulkea. Tähteet haittaavat erityisesti taloudellista poimintaa.

Liukkonen ei risuista ja oksista välitä, vaikka ne hidastavatkin poimintaa.

”Parhaat mustikat löytyvät usein juuri kelojen ja risujen alta, jonne moni poimija ei ole viitsinyt kurkistaa.”

Isojen kivien ja kaatuneiden karahkoiden vierustat ovat muutenkin hyviä kasvupaikkoja, sillä siellä marjat ovat suojassa hallalta.

Päätehakkuu on metsätalouden toimista haitallisin mustikalle. Avohakkuun jälkeen marja häviää ja palautumiseen kuluu pitkä aika, Salo toteaa.

Aluksi kasvuolot ovat liian kuivat ja äärevät, myöhemmin tiheä taimikko tekee kasvupaikasta pimeän.

Vasta ensiharvennusten jälkeen mustikka alkaa taas viihtyä.

Mustikkaa on viidenkymmenen viime vuoden aikana vähentänyt myös rakentaminen, jonka seurauksena kasvustojen peittävyys on pienentynyt 16 prosentista kahdeksaan prosenttiin. Kasvustojen tuotoskyky ei kuitenkaan ole laskenut, tutkija huomauttaa.

Ilmastonmuutos vaikuttaa mustikan satoihin.

”Vaikka viime vuosina sadot ovat olleet hyviä, pitkällä aikavälillä sadot pienenevät ja mustikka vetäytyy pohjoista kohti”, Salo kertoo.

Mustikan lisäksi myös tatit, erityisesti herkkutatti, kärsivät hakkuista. Kasvatushakkuut eivät sientä miellytä, mutta viimeistään päätehakkuu vie sadon.

Jatkuva kasvatus eli metsikön kasvattaminen eri-ikäisenä saattaisi periaatteessa hyödyttää varsinkin mustikkaa.

Liian tiheänä kasvava puusto on kuitenkin ongelma valoa tarvitseville marjakasveille.

Salon mukaan jatkuva kasvatus suosii marjakasvustoja, jos ylispuita poistetaan riittävästi ja metsään tulee aukkoisuutta.

”Jos metsänomistaja haluaa kasvattaa pienimuotoisesti metsää niin, että mustikka, herkkutatti ja kantarelli viihtyvät, jatkuva kasvatus sopii paremmin kuin järeät metsänhoitotoimenpiteet”, Salo sanoo.

Puolukallekaan kasvatusmenetelmä ei periaatteessa ole ongelma, jos valoa on riittävästi.

Puolukka ei kärsi tehokkaasta metsätaloudesta yhtä paljon kuin mustikka. Avohakkuun jälkeen, ennen kuin puusto on palautunut, puolukka marjoo hyvin.

”Ne ovat itse asiassa aivan parhaita paikkoja, jossa tuotot voivat nousta suuriksi. Sellaisiakin paikkoja on ollut, jossa avohakkuun jälkeen tuotto hehtaaria kohti on ollut sata kiloa”, Salo sanoo.

Puolukka on selkeästi kuivien kankaiden kasvi. Sen vahapintainen lehti estää haihtumista ja kestää kuivuutta.

Avohakkuiden jälkeisillä kuivilla ja valoisilla aukeilla viihtyy myös metsävadelma, jos kasvupaikka on riittävän rehevä. Tuotoltaan marja on kuitenkin marginaalinen, ja myyntiin tulevat marjat kasvatetaan puutarhoissa.

Liukkosen kesän saalis on tähän mennessä 150 kiloa mustikkaa ja vähän karpaloita päälle. Sato kuulostaa ehkä suurelta, mutta kuivuuden takia se on tavallista pienempi. Parhaimpina vuosina myyntiin on kertynyt 500–1 000 kiloa.

Tämän kesän osalta mustikkakausi alkaa olla loppusuoralla. Lepoa Liukkoselle ei kuitenkaan aivan vielä ole tiedossa, sillä puolukkasato on vasta kypsymässä ja herkkutatitkin odottelevat syksyn sateita.

AURA PILKAMA

Avaa artikkelin PDF