Korjaamatta jääneet tuulenkaadot houkuttelevat kirjanpainajia – metsänomistajan kannattaa tarkistaa myös hakkuuaukean reunojen kuuset alkukesästä

Kirjanpainajien tuhoriskin kasvu liittyy lähes poikkeuksetta aiempina vuosina korjaamatta jätettyihin tuulenkaatoihin, muistuttaa Luken tutkija Tiina Ylioja. Kuva: Lari Lievonen

Luonnonvarakeskus (Luke) on aloittanut kirjanpainajan kannan seuraamisen huhtikuun viimeisellä viikolla.

Pyydykset on sijoitettu Etelä- ja Väli-Suomeen 36:lle kuusen avohakkuualalle, joilla hakkuut on tehty viime talven aikana.

Pyydykset sijaitsevat vähintään 20 metrin päässä hakkuuaukon kuusivaltaisesta metsänreunasta.

Kirjanpainajia seurattiin samoilla paikkakunnilla myös viime vuonna. Näistä kahdeksalla riskiraja ylittyi eli pyydysryhmään kertyi kesän aikana yli 15 000 kirjanpainajaa.

"Rajan ylittymisen jälkeen riski kirjanpainajatuhoille on suurimmillaan. Tuhoriskin kasvu liittyy lähes poikkeuksetta aiempina vuosina korjaamatta jätettyihin tuulenkaatoihin", kertoo tutkija Tiina Ylioja Lukesta.

Kirjanpainajan toukat syövät ravinnokseen nilaa kaarnan alla. Toukka kehittyy aikuiseksi kotelossa. Kuva: Ari Nakari

Kirjanpainajat aloittavat parveilun pian sen jälkeen, kun ilman lämpötilan saavuttaa 18 astetta.

Runsastuessaan ne voivat aiheuttaa huomattavia tuhoja varttuneissa kuusissa, Luke muistuttaa.

Vuonna 2019 metsäkeskukselle ilmoitettiin yhteensä 450 hehtaaria hyönteistuhon vuoksi hakattavaa metsikköä. Se oli hieman enemmän kuin parina viime vuonna.

Ilmoitettu hakkuualue ei ole kokonaisuudessaan kirjanpainajan vioittamaa puustoa, sillä hakkuu tehdään usein laajempana tuhon etenemisen hillitsemiseksi.

Valtaosa hakkuista keskittyi kirjanpainajan korkean kannan alueille. Pienialaisia kirjanpainajan tuhoja havaittiin lisäksi Kymenlaakson ja Itäisen Uudenmaan alueella. Niissä kirjanpainaja oli tappanut eläviä ja terveitä puita, mutta laajoja yhtenäisiä tuhoaloja ei havaittu.

Aikuinen kirjanpainaja on väriltään tumma ja noin puolen senttimetrin pituinen. Kuva: Lari Lievonen

Kirjanpainajien parveilua ja kannan kasvua seurataan kirjanpainajapyydysten avulla. Kuvassa esimerkki pyydyksestä. Kuva: Lari Lievonen

Metsänomistajien kannattaa tarkkailla alkukesästä kuusia etenkin hakkuualojen reunoilla. Myös tuulenkaadot kannattaa tarkistaa.

Hakkuun aiheuttamat valo- ja lämpöolojen muutokset voivat heikentää metsänreunassa kasvavien kuusten kuntoa ja siten altistaa ne kirjanpainajatuhoille.

"Mikäli kaatuneiden puiden rungolle tai pystypuiden tyvelle kertyy kahvinruskeaa purua, puuhun on iskeytynyt kirjanpainaja", Luke ohjeistaa.

Kirjanpainajan torjunnassa keskitytään ennaltaehkäisemään kirjanpainajamäärien nousua metsätuholaissa säädetyillä toimenpiteillä.

Tavoitteena on korjata kuorellinen kuusipuutavara ja tuulenkaadot ennen kuin kirjanpainajat ehtivät aikuistua ja levitä ympäröiviin metsiin.

Luonnonvarakeskus seuraa kirjanpainajatuhoja yhteistyössä metsäkeskuksen ja metsänhoitoyhdistysten kanssa.

Lue myös:

Pian niitä lentelee taas – tunnistatko kirjanpainajan riskipaikat?

Kirjanpainajat eivät pysy nykyisen metsätuholain määräaikojen sisällä

• Kirjanpainaja ( Ips typographus) on taloudellisesti merkittävin kuusta vioittava tuholainen.
• Lisääntyy heikentyneissä kuusissa ja tuoreessa kuusipuutavarassa.
• Iskee helposti myös hakkuuaukon reunapuihin. Kannan kasvulle otollisia ovat etenkin myrskytuhoalueet.
• Jos esiintymä on runsas, voi kirjanpainaja iskeytyä myös eläviin kuusiin.
• Kuuma ja kuiva kesä hyödyttää lajia. Hyvänä kesänä kanta voi jopa kymmenkertaistua.
• Kirjanpainaja tekee kaarnan alle pystysuuntaisia syömäkuvioita, jotka heikentävät puun nilan nestevirtauksia.