Riistalinnusta saa monta herkkua
Mutta vaikka hyödyntäisi koko linnunruhon, jäljelle jäävät silti siivet, jalat, nahkaa ja sulkia. Mitäs niillä voisi tehdä?Tienvarteen jätettyjen, saaliiksi saatujen metsäkanalintujen jäännöksistä käytiin lokakuussa kiivasta keskustelua Kainuun Sanomissa.
Keskustelu sai alkunsa mielipidekirjoituksesta ja liitteenä olleesta valokuvasta. Kirjoittaja oli muun muassa harmistunut siitä, että tienvarteen jätetyistä linnuista oli hänen mukaansa otettu talteen vain täkkä- eli rintalihat.
Tienvarsi on väärä paikka jättää nylkemisen jäännökset. Itse jos onnistun saamaan saalista maastossa kulkiessani, suolistan linnun ja kuljetan sen riistarihmassa tai jahtiliivin selkätaskussa majapaikkaan tai vähintään autolle. Linnun nyljen tai kynin vasta kotona tai majapaikassa.
Kirjoittajalla olisi mielestäni ollut tuhannen taalan paikka kertoa, mitä kaikkia herkkuja yhdestä metsäkanalinnusta saa, ja jakaa ainakin oma riistaliemireseptinsä.
Riistaliemen keittäminen vaatii vähän vaivannäköä ja suunnitelmallisuutta. Kun ensin paahtaa luita, lihan tähdepaloja ja sisäelimiä juuresten sekä mausteiden kanssa ja sitten vielä keittää ne paahtamisen jälkeen ja pakastaa liemen, on pohjatyö seuraavaa riista-ateriaa varten tehty.
Mutta vaikka hyödyntäisi koko linnunruhon, jäljelle jäävät silti siivet, jalat, nahkaa ja sulkia. Mitäs niillä voisi tehdä?
On hyvä muistaa, että kauppaa pyyn, teeren tai metson osilla ei saa käydä, mutta lahjoittaa niitä voi. Jos tarjoaisi nahkaa perhokalastajalle, siipiä kuivatukseen ja jonkun koiralle noutotreeneihin ja sulkia käsityöläiselle, tulisi saalislintu hyödynnettyä mahdollisimman tarkkaan.
Kirjoittaja on MT:n erätoimittaja
Kirjoittaja on MT:n erätoimittaja.
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.

- Osaston luetuimmat
