Metsänhoidolla voi yrittää ennaltaehkäistä hirvituhoja: Etukasvuinen lehtipuusto houkuttelee hirviä maistamaan myös mäntyä

Etukasvuinen lehtipuusto lisää Luonnonvarakeskuksen mukaan mäntytaimikon hirvituhoriskiä. Kuva: Sami Karppinen

Suuri hirvikanta on merkittävin hirvituhoriskiä lisäävä asia. Tuhoriskiin vaikuttavat kuitenkin myös taimikon rakenne ja alueelliset tekijät, muistuttaa Luonnonvarakeskus (Luke).

Nykyinen kannan koko on 75 000–100 000 talvehtivaa hirveä. Valtaosa hirvituhoista sattuu talvella lumiseen aikaan, jolloin hirville ei ole tarjolla muuta ravintoa kuin puuvartisia kasveja. Suurimmat tuhot aiheutuvat mäntytaimikoille.

Luken mukaan etukasvuinen ja ylenmääräinen lehtipuusto lisää mäntytaimikon tuhoriskiä. Erityisesti näin käy silloin, kun lehtipuusto kasvaa mäntyä pitemmäksi. Luke kertoi hirvituhoihin vaikuttavista tekijöistä joulukuussa.

Myös maaperään kannattaa kiinnittää huomio tiheän hirvikannan alueilla. Voimakas maanmuokkaus yhdessä rehevän ja hienojakoisen maaperän kanssa pahentaa tuhoriskiä.

Taimikon rakenteen lisäksi hirvituhoihin vaikuttavat alueelliset tekijät.

Tuhoja tulee joillekin alueille enemmän kuin toisille. Siksi hirvituhoriskin määrittelyssä tulisi huomioida hirvikannan koon lisäksi myös elinpiirin rakenne.

Hirven elinpiiri vaihtelee muutamasta sadasta muutamaan tuhanteen hehtaariin. Luken mukaan varttuneiden metsien ja taimikoiden muodostama mosaiikki on hirvelle suotuisa elinympäristö.

Talvisin hirvet suosivat etenkin alueita, joilla on varttuneempien metsien lomassa paljon nuoria taimikoita. Tämä on todettu radiomerkittyjen hirvien seurannasta.

Myös liikenne ja asutus voivat vaikuttaa hirven elinpiiriin ja tuhoriskiin.

Metsänomistaja voi varautua hirvituhoihin parhaiten metsänhoidollisin keinoin. Muun muassa riistakeskus ja metsäkeskus ovat listanneet tuhoja ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä.

Tärkeintä on ajoittaa metsänhoitotyöt oikein sekä kasvattaa taimikko mahdollisimman nopeasti ja riittävän tiheänä.

Taimikkoon voi varhaisperkauksen jälkeen jättää jopa 3 000 runkoa hehtaarille, kunhan muistaa perustella poikkeavan määrän kemerahakemuksessa, muistuttaa metsäkeskus.

Olennaista on, ettei lehtipuustoa päästä kasvamaan mäntyä pidemmäksi. Mäntyä matalampi lehtipuusto voi kohdistaa hirven ruokailua latvan sijaan sivuoksiin, mikä vähentää tuhoja.

Karuilla maapohjilla männyn taimikko kannattaa perustaa aina kylvämällä tai luontaisesti siemenpuista. Näin saadaan metsäkeskuksen mukaan tiheitä ja paremmin tuhoja kestäviä taimikoita.

Tuhoriski on ohi yleensä viimeistään silloin, kun taimikko yltää 4–5 metriin. Riistakeskus suosittelee malttia myös ennakkoraivaukseen, jotta hirven ravintoa ei vähennetä turhaan.

Hirviä voi ohjata lisäksi taimikosta alueille, joissa ne eivät aiheuta tuhoja. Sopiva kohde on esimerkiksi yli viisimetrinen männyn taimikko.

Riistakeskuksen mukaan nuolukiviä kannattaa sijoittaa nuoriin kasvatusmetsiin, muttei kuusen harvennuskohteille eikä uudistuskypsään metsään.

Hirvien ravintoa voi lisätä myös reunavyöhykkeillä, kuten sähkölinjoilla ja teiden varsilla. Myös riistapellot ja hakkuusta jääneiden latvusten metsään jättäminen lisäävät ravintoa.

Muita suojautumiskeinoja ovat syönninestoaineet ja aitaaminen. Jälkimmäinen on varma mutta kallis keino. Karkote on edullisempi mutta vaatii toistamista.

Joskus tuhoja on mahdotonta ehkäistä edes hyvin toteutetulla metsänhoidolla. Siksi taimikoiden tilanne kannattaa tarkistaa vuosittain. Hyvä hetki on lumien sulamisen jälkeen. Mahdollisista hirvivahingoista ja niiden korvaamisesta pitää olla yhteydessä metsäkeskukseen.