Riistakeskus myönsi 300 poikkeuslupaa ilveksen metsästykseen – yhteisymmärryksestä ollaan kaukana
Ilveksen metsästys on taas tapetilla, kun riistakeskus myönsi 300 kannanhoidollista ilveksen poikkeuslupaa tälle kaudelle.
Ilves on runsastunut Suomessa viime vuosina ja tällä hetkellä kannan koko on noin 2 500 yksilöä. Kuva: Markku VuorikariSuomen riistakeskus myönsi 300 kannanhoidollista ilveksen poikkeuslupaa tälle kaudelle. Ja jälleen härdelli ilveksen metsästyksen puolesta ja vastaan oli valmis. Poterot on jälleen puolin ja toisin tiukasti kaivettuna.
Minä en osaa sanoa, onko ilveksen metsästys pelkästään hyvä vai huono asia, ehkä molempia. Ainakin huomaan ilahtuvani noin kerran kuukaudessa, kun näen ilveksen kulkevan kodin lähistölle sijoitetun riistakameran ohi.
Toisaalta iskee huoli pihassa nuuskuttelevista neljän kilon painoisista koirista. Pelkästään omaan mutu-tietoon tai tunteisiin on huono pohjata laajoja päätöksiä.
Ainakin yksi julkisuudessa näkyvä väärinymmärrys on se, että 300 ilveksen metsästyksellä ilveskanta pienenisi.
Ilves on Suomen lain mukaan rauhoitettu ja EU:n luontodirektiivin mukaan tiukasti suojeltu. Vuoteen 2019 asti ilves oli silmälläpidettävä laji, nykyisin ilves luokitellaan kuitenkin elinvoimaiseksi eli kanta on runsas tai vakaa.
Ilves on runsastunut Suomessa viime vuosina ja tällä hetkellä kannan koko on noin 2 500 yksilöä. Se ei kuulosta kovin isolta määrältä, mutta toisaalta kanta-arviointia haittaa se, että ilveksistä ei enää ilmoiteta havaintoja suurpetoyhdyshenkilöille yhtä innokkaasti kuin aiemmin.
En itsekään muista tehdä ilmoitusta joka kerran, kun kamera kuvaa tupsuhännän. Havaintojen ilmoittamattomuus aiheuttaa tietoihin puutteellisuutta ja johtaa kannan koon aliarviointiin.
Ainakin yksi julkisuudessa näkyvä väärinymmärrys on se, että 300 ilveksen metsästyksellä ilveskanta pienenisi. Luonnonvarakeskuksen arvio oli, että noin 410 ilveksen vuotuisella metsästyksellä kanta pysyisi vakiona. Riistaeläintä voidaan siis metsästää ja kanta samaan aikaan kuitenkin kasvaa.
On ilveksienkin oma etu, että siitä ei ajan mittaan kehity pihoissa kiertelevää eläintä, joka ei pelkää ihmistä ja aiheuttaa vahinkoja.
Kannanhoidollinen metsästys lienee toiminut suhteellisen hyvin ainakin siitä päätellen, että ihmisten asenne ilvestä kohtaan on hyväksyvä ja melko myönteinen. On ilveksienkin oma etu, että siitä ei ajan mittaan kehity pihoissa kiertelevää eläintä, joka ei pelkää ihmistä ja aiheuttaa vahinkoja.
Moni kirjoittaa, että ihmisen ei pidä puuttua asiaan, luonto hoitaa kyllä itsensä, kunhan sille annetaan siihen mahdollisuus. Tämä olisi varmasti totta ainakin silloin, jos ihminen poistettaisiin kuviosta.
Ihminen on kuitenkin osa luontoa, siksi ihmisten erilaiset näkökannat tulee ottaa huomioon.
Mikä sitten on ilvesten oikea määrä? Sellaista on luultavasti mahdotonta määritellä, sillä esteeksi noussee ihmisten erilainen luontosuhde.
Petoeläimiin liittyvissä asioissa kysymyksen selvittäminen vaatisi merkittävää kompromisseihin sopeutumista eri intressiryhmiltä sekä vilkasta vuoropuhelua arvoista, uskomuksista ja mielikuvista.
Somekeskusteluista päätellen tästä ollaan vielä kaukana.
Kirjoittaja on MT:n erätoimittaja
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
