Aarre: Älä kitke jauhosavikkaa kompostiin – yleinen rikkaruoho on ravinteikas raaka-aine keittiöön

Satoisasta saviheinästä voi käyttää lehdet, kukat ja siemenet. Kuva: Maarit Cederberg

Jauhosavikka (Chenopodium album) eli saviheinä on tuttu kasvimaan kitkijän kiusankappale, joka kiukkusanojen saattelemana paiskataan kompostiin. Kannattaisi kuitenkin ottaa talteen sen maukkaat, makeat siemenet ja pinaattimaiset lehdet.

Saviheinää käytettiin ja viljeltiin siihen saakka, kun pinaatti syrjäytti sen. Englannissa viljellään saviheinää vieläkin, ja sitä nautitaan keitettynä voin kanssa. Japanissa syödään lehtiä tuoreena ja suolaan säilöttynä. Saksassa sen kukkia lisätään tuorejuustoon.

Saviheinän nuoria versoja tai lehtiä voi hauduttaa pannulla öljyn, sipulin ja tomaatin kera. Saviheinän vanhetessa sen lehtien maku muuttuu vahvaksi ja voimakkaaksi, eivätkä kaikki enää pidä niiden aromista. Ne voi keittää kerran tai kahdesti 2–3 minuutin ajan välillä vettä vaihtaen.

Saviheinä sopii hyvin munakkaaseen, lettuihin ja yrttiöljyyn. Kukkatähkät voi nauttia höyrytettynä voin kera tai käyttää niitä ruoanlaitossa parsakaalin tavoin. Lehdet sopivat esimerkiksi smoothieen tai tuoremehuksi.

Kasvin siemeniä voi käyttää kvinoan tavoin. Ne sisältävät hieman saponiinia, jonka voi poistaa huuhtelemalla ne ensin kylmässä ja sitten kuumassa vedessä.

Jauhosavikka on erittäin ravintopitoinen. 100 grammassa tuoretta kasvia on energiaa 34 kcal ja 98–300 mg C-vitamiinia. Kuivatussa jauhosavikassa on C-vitamiinia noin 50 mg/100 g.

Kasvi sisältää myös rautaa, A-vitamiinia, kalsiumia, fosforia, kaliumia, magnesiumia, kuparia, sinkkiä, mangaania, tiamiinia, niasiinia ja riboflaviiniä.

Jauhosavikassa on runsaasti elimistölle tärkeitä omega-3- ja omega-6-rasvahappoja sekä karotenoideja. Siinä on muun muassa paljon valkuaisaineita, hiilihydraatteja, rasvaa ja kuitua.

Lue Aarteen jutusta, miksi jauhosavikka kannattaa ryöpätä ja keille se ei sovi. Ota myös talteen reseptit kaura-savikkapihveihin ja savikkarieskasiin.