Ruokaperinteen tutkijan toivomus suomalaisille: Ruuasta tulisi antaa hyvää palautetta sekä rakentavaa kritiikkiä
Vielä 1900-luvun alussa maaseudulla lapset olivat keittiön arvoasteikon häntäpäässä. Ruuasta ei sopinut valittaa, ja se näkyy ruokapuheessamme edelleen.
Ruokailutottumukset ovat muuttuneet vuosien aikana melkoisesti. Kuva: Jaana KankaanpääKun pelataan jalkapalloa, analysoidaan peliä muun joukkueen kanssa. Kun ajetaan autolla, analysoidaan liikennettä apukuskin kanssa. Kun istutaan ruokapöydässä, ruokaa ei välttämättä analysoida samassa pöydässä istuvien kanssa.
Ruokapöydässä kyllä puhutaan, mutta yleensä muusta kuin ruuasta, ja tällä ilmiöllä on pitkät juuret, kertoo ruokaperinteen tutkija Maarit Knuuttila. Ruuasta valittavien lasten käytöstä ei nykyäänkään katsota hyvällä, mutta vielä sata vuotta sitten tilanne oli erityisen ankara.
”Piti syödä se, mitä eteensä sai, sillä muuten luvassa saattoi olla tukkapöllyä”, Knuuttila tiivistää.
Lasten paikka ei ylipäätään ollut ruokapöydän ääressä. Maaseudulla talon isäntä söi pöydän päässä ja pöydän arvojärjestyksen vähäisimmässä päässä istui naisväki.
Lapset puolestaan söivät esimerkiksi keittiön nurkassa penkillä. Knuuttilan mukaan saattoi käydä niinkin, että lapsille oli katettu yhteinen puurolautanen pinnatuoliin, ja vanhin lapsi joutui syömään pinnojen välistä, jotta ei hotkinut kaikkea puuroa pienempien sisarusten nenän edestä.
”Ehkä 15-vuotiaana, kun räkä ei enää valunut nenästä, lapsi saattoi päästä syömään seisten pöydän päähän. Ruuasta ei kuitenkaan sopinut edelleenkään sanoa poikkipuolista sanaa”, Knuuttila kertoo.
Ruokapöydässä syömisellä oli tapakasvatuksellinen merkitys.
Porvari- ja virkamiesperheissä lapset saatettiin päästää ruokapöytään nuorempina, mutta Knuuttila kertoo, että ruokapöydässä syömisellä oli enemmänkin tapakasvatuksellinen merkitys.
”Pöydässä opeteltiin pöytätapoja ja sivistynyttä keskustelua, ei niinkään ruuasta puhumista.”
Tällaista historiallista taustaa vasten on Knuuttilan mukaan ymmärrettävää, että Suomessa ruuan arvostaminen on perinteisesti tapahtunut hiljaisuudessa.
Sadan viime vuoden aikana lasten asema on toki noussut ruokapöydän päähän, mutta ei suomalaisperheissä edelleenkään varsinaisesti keskustella ruuasta rakentavasti ruokapöydässä.
Knuuttilan mukaan toisinkin voisi olla: Kodin tai vaikka työmaaruokalan makaronilaatikkoa voisi arvioida esimerkiksi niin, onko siinä tasainen leikkauspinta, jossa makaronit erottuvat tasaisesti.
Tai kätkeytyykö rapean ja kauniisti väriä saaneen pinnan alle mehevä sisus, jossa lihaisa maku kohtaa tasapainoisen suolaisuuden ja pienen makeuden.
”Ruuan äärelle pysähdytään tällaisella analyyttisella mielenlaadulla lähinnä, jos hienossa ravintolassa tilataan maistelumenu tai jos maistellaan viinejä”, Knuuttila pohtii.
”Itsellänikin on ollut opeteltavaa siinä, että saan suuni auki, jos ravintolaruoka on kerta kaikkiaan kelvotonta.”
Jos kerran viinistä voi löytää yhtä lailla pikanttia, pistelevää kuin pyöreääkin makua, miksei ruokaa voisi kuvailla yhtä luovasti. Knuuttila huomauttaa, että ruuan kehumista voi itse kukin opetella.
Rakentavan kritiikin antamisessa puolestaan on vielä enemmän harjoiteltavaa kuin kehujen antamisessa.
Toisten luona kyläillessä ei tietenkään ole sopivaa arvostella ruokaa, mutta maksavalla asiakkaalla pitäisi olla ravintolassa oikeus kertoa sivistyneellä äänensävyllä, jos tilattu liha on sitkeää tai risotto on liian vetistä.
”Itsellänikin on ollut opeteltavaa siinä, että saan suuni auki, jos ravintolaruoka on kerta kaikkiaan kelvotonta”, Knuuttila myöntää.
Lasten kanssa ruuasta puhuessa aikuisten kannattaisi Knuuttilan mukaan havahtua siihen, annetaanko ruualle vain kaksi vaihtoehtoa: joko se on hyvää tai sitten ei.
Varsin moni vanhempi nimittäin kysyy jälkikasvultaan, oliko kouluruoka hyvää. Jos vastaus on ”ei”, vastauksen äärelle kannattaisi pysähtyä hetkeksi.
Ehkäpä pienellä kaivelulla selviää, että lapsi ei pitänyt pinaattiletuista, sillä ne olivat kuivia, mutta perunat, kastike ja salaatti olivat itse asiassa maistuneet ja tomaatteja oli tullut otettua vielä lisääkin, sillä ne olivat kivan makeita.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
