Runebergintorttua marraskuussa, mutta simaa vain vappuna

Runebergin päivä on 5. helmikuuta. Kuva: Jaana Kankaanpää

Ruoka|Ruoka

25.11.202318:00

Kolumni

Aimo Vainio

Marraskuun pahimman pimeyden päivänä näin kaupassa runebergintortun hillosilmän loistavan kuin taivaan tähden. Ajatus lempiherkkuni ensi puraisusta lämmitti sisälläni.

Tosiaan, runebergintorttu on nykyisin muutakin kuin parin päivän kausitorttu. Niitä on tarjolla kuukausikaupalla, alkaen marraskuussa. Porvoossa kuulemma niitä saa ympäri vuoden! Runebergin päivä on 5. helmikuuta.

Ajattelin torttuherkkua heti kahvin kanssa, välipalaksi, jälkiruuaksi ja vaikka missä muodossa.

Samalla ymmärsin, että kaikissa muissa kausiruuissa olen täysin ajankohdan orja. Puistattaa ajatus syödä jouluruokia kesällä.

Teimme vuosi sitten juttua runebergintortusta. Silloin kauppias kertoi asiakkaiden kysyvän niitä koko vuoden. Siksi niitä onkin kaupan.

Nyt kun tarkemmin miettii, on aika vähän sellaisia ruokia, jotka ovat irtautuneet kausisyklistä. Eipä mämmiä syödä syksyllä. Miksei sima olisi kesäjuoma, raikas janonsammuttaja jäillä sopisi helteelle mainiosti.

Kaupoista kaikkea toki saisi, mutta en kyllä osta. Laskiaispulliakin kuulemma saa nyt jo. Sellaistakaan tuskin ostaisin nyt, vaikka erinomainen leivos sekin on.

Ehkä joidenkin ruokien sitominen vahvasti sesonkiin kertoo siitä, että ihmisen alitajunnassa on vielä jälkiä vuoden rytmistä. Mansikoita kesällä kun ne ovat parhaimmillaan, satokauden vihanneksia tuoreeltaan.

Työkaveri vieressä totesi, että tässä pitäisi erottaa säilyvät ja tuoreet raaka-aineet. Ohrasuurimot ovat samanlaisia vuoden ympäri. Siksi ohrapuuron pitäisi olla ympärivuotinen ruoka. Hyvää se kyllä on, taidampa tehdä.

Tuoreet raaka-aineet noudattakoot sesonkirytmiä. Rinnastan kaikki juhlasesonkiruuat siis tuoreisiin, paitsi runebergintortun. Pitää vain olla tarkkana, etten ehdi kyllästyä niihin ennen helmikuuta.

Kirjoittaja on MT:n uutispäällikkö.