Perunafestarilla pantiin potut järjestykseen – suomalaisherkun sesonki kaipaa nostetta

Bromarvin torilla järjestettiin kesäkuussa ensimmäistä kertaa perunafestarit. Kuva: Suvi Elo

Ari Ruohon (vas.) mielestä Suomessa olisi ruokapotentiaalia vaikka mihin, kunhan raaka-aineita vain osattaisiin tuotteistaa ja markkinoida. Nick Victorzon on samaa mieltä. Kuva: Suvi Elo

Bromarvin torilla Raaseporissa käy kuhina. Kesäkuisena lauantaina juhlitaan uutta perunaa. Väki on kokoontunut Uuden perunan juhlaan – Pot.Nyh! – Nypotatisfestival, kuten mainosjuliste kuuluttaa.

Kansa saa äänestää eri lajikkeista päivän parhaan potun, ammattilaisten aistiraati etsii eri kasvupaikoilla kasvaneiden perunoiden makueroja ja keittiömestarit kilpailevat parhaasta "dagen efter" eli kylmien perunoiden reseptistä.

Projektipäällikkö Sam Pettersson ammattikorkeakoulu Noviasta häärii tapahtuman pääjärjestäjänä. Hän on seurannut, miten Turussa on pidetty neitsytperunafestivaaleja jo vuodesta 2011 joka kesä, ja mietti, että kotimaisia varhaisvihanneksia pitäisi nostaa kunniaan muuallakin.

"Peruna on niistä isoin, joten aloitettiin siitä", Pettersson toteaa.

Petterssonin mielestä tämän tapahtuman tärkein osa on aistiraati.

Helsinkiläisen ravintola Nokan keittiömestari Ari Ruoho maistelee sokkona eri kasvupaikoilla kasvaneita Jussi-perunoita. "On näissä eroja, mutta viimeisistä ei tahdo erottaa enää mitään", hän puhisee kolmenkymmenen peruna-annoksen jälkeen.

Nokka tunnetaan siitä, että se käyttää paljon suomalaisten pientuottajien tuotteita. Varhaisperunat tulivat tänä vuonna listalle 17. toukokuuta ja niitä on jo kahdessa menussa: varhaisperunaa ja mangalitzapossua ja varhaisperunaa ja suolattua keltuaista. Syksyllä listalle tulevat Gobbas Gårdin eri väriset alkuperäislajikkeet ja muusissa Nokka käyttää Puikulaa.

Ruohon mukaan asiakkaat kysyvät usein, mistä peruna tulee. Nokassa se kerrotaan. Uudet perunat tulivat ensin Kemiöstä, sitten Sipoosta.

Toinen raatilainen, kotitalousopettaja Anna-Maria Niskanen, kummasteli edellisviikolla tunnetussa kalaravintolassa syömäänsä päivän lounasta: seitiä ja pariisinperunoita. "Miksei ollut kotimaisia uusia perunoita ja vaikka paistettua haukea?"

Ravintolat mainostavat bliniviikkoja talvella ja parsaviikkoja keväällä. Eikö kesäkuussa voisi aloittaa perunaviikot?

"Peruna-annoksia on tänä vuonna ensimmäistä kertaa ravintoloissa. Kyllä se perunakin sieltä tulee. Suomalainen ruoka kiinnostaa nyt enemmän kuin koskaan", Ruoho uskoo.

Mutta meiltä puuttuu uskoa itseemme. "Täällä rakastutaan niin helposti amerikkalaisiin juttuihin. Burgerifestarit olivat kesäkuussa iso juttu – ei sellaisia voisi kuvitella jossain Italiassa." Ruoho muistelee kuulleensa, että Firenzessä on jopa määräys, että ravintolan raaka-aineista 75 prosenttia täytyy olla italialaisia.

"Suomessa on paljon todella hyviä tuotteita ja peruna ihan omaa luokkaansa. Ei samanlaista ole muualla. Se pitää vain osata tuotteistaa."

Annabella-peruna selvisi Bromarvin torilla makutestin ylivoimaiseksi voittajaksi. Moni lähti kotiin tai mökille perunakassin kanssa.

Kokki Nick Victorzon muistuttaa vielä tärkeästä asiasta ennen kuin peruna päätyy lautaselle.

"Osti mitä perunaa tahansa, se pitää keittää oikein. Ei saa keittää yli, pitää uskaltaa käyttää tarpeeksi suolaa ja mieluiten merisuolaa. Kypsyyttä ei missään nimessä pidä kokeilla haarukalla, vaan vaikka terävällä veitsellä tai tikulla. Kun lopettaa keittämisen, kaataa veden pois ja panee kattilan ja kannen väliin liinan imemään kosteutta."

Sillä ei ole kokkien mielestä väliä, paneeko perunat jo kylmään vai vasta kiehuvaan veteen. Tillinvarret voi lisätä, kun vesi alkaa kiehua, ja lopuksi täydentää maun tillinlehdillä. Perunat ovat valmiita nautittaviksi. Raadin suosikki perunan kumppaniksi: voi ja silli. Ehkä myös keitetty kananmuna. Siinä se on. Kesän paras herkku.