Ruoka

Ruoka yhdistää sukupolvet ja tuo oman historian lähelle – erityisesti yksi perinneruoka kiinnostaa kotileipureita korona-aikaan

Perinneruuat pohjaavat oman maan antimiin ja sukupolvelta toiselle välittyneisiin taitoihin sekä meillä että maailmalla.
Kuvat: Jaana Kankaanpää / Kuvitus: Juho Leskinen
Kiinnostus perinneruokia kohtaan on kasvussa.

Lähiruoka-ajattelu ja ruuan alkuperän korostaminen ovat viime vuosina nostaneet päätään, mikä taas on lisännyt kiinnostusta perinneruokiin, kertoo Ruokatieto Yhdistys ry:n toiminnanjohtaja Anni-Mari Syväniemi.

Perinneruoka voidaan määritellä monella tavalla, mutta määritelmiä yhdistää ajatus siitä, että ruuan raaka-aineisiin ja valmistamiseen liittyvä tiedot ja taidot ovat siirtyneet sukupolvilta toiselle. Perinneruokien syvää ydintä ovat oman maan antimet ja vuodenkierto, kuten sesongit ja juhlapyhät.

Maakuntien ruokaperinteet ovat kehittyneet omanlaisikseen erilaisten luonnonolosuhteiden ja historiallisten seikkojen vuoksi. Koko maan alueellisia ruokaperinteitä yhdistää kuitenkin yksi asia.

"Koko suomalaista ruokakulttuuria leimasi pitkään niukkuus, sillä raaka-aineiden saatavuus ei ole täällä Pohjolan perukoilla ollut mikään itsestäänselvyys. Niukkuudesta ponnistaa se luovuus, jolla raaka-aineita on käytetty", Syväniemi kertoo.

Hän huomauttaa, että monen muunkin maan ruokakulttuuri pohjaa sesongin raaka-aineisiin, yksinkertaisuuteen ja sukupolvelta toiselle siirtyneisiin perinteisiin – esimerkiksi tunnettu ja rakastettu italialainen keittiö.

Korona-aika on osaltaan lisännyt kiinnostusta lähellä tuotettuun ruokaan, Syväniemi huomauttaa. Ensinnäkin keskustelu huoltovarmuudesta linkittyy omavaraiseen ruuantuotantoon. Toiseksi ihmisillä on ollut korona-aikaan enemmän aikaa laittaa ruokaa kotona, mikä on näkynyt perusraaka-aineiden myynnin kasvuna ruokakaupoissa.

"Kotona juureen leivotut leivät ovat yksi esimerkki ruuasta, joiden suosio vaikuttaa olevan jyrkässä kasvussa."

Syväniemi arvioi, että kiinnostus perinneruokia kohtaan on ollut kasvussa ainakin 10–15 vuotta. Tuolloin eksoottisten makujen rinnalle resepteihin ja ruokajuttuihin alkoi ilmestyä isoäidin keittiöstä tuttuja laatikko- ja pataruokia, lihakeittoja ja hölskytyskurkkuja. Samoihin aikoihin erilaisilla kursseilla alettiin tarjota oppia esimerkiksi karjalanpiirakoiden ja ruisleivän valmistukseen.

"Perunaakin pidettiin pitkään tylsänä, tavallisena ja halpana ruokana, mutta nyt tunnutaan taas muistavan, miten hieno ja monikäyttöinen raaka-aine se on."

Elintarviketeollisuuden puolelta Syväniemi nostaa esille kotimaiset kalatuotteet. Norjalaisen lohen lisäksi suomalaisten ruokapöytiin ovat viime vuosina uineet erilaiset säilykkeet ja valmispihvit, jotka on valmistettu särjestä ja muusta aiemmin roskakalana pidetyistä eväkkäistä.

Perinneruokien, kuten muunkin ruokakulttuurin, on Syväniemen mukaan elettävä ajassa. Siksi hän on mielissään, miten nuoren polven keittiömestarit ja ruokakirjailijat ovat viime vuosina uudistaneet perinteisiä ruokalajeja makuja nykyaikaan sopiviksi.

Suomalaisen ruokakulttuurin vaaliminen on Syväniemen mukaan tärkeää, koska perinneruuat ovat yksi käytännönläheinen tapa ymmärtää omaa historiaansa.

"Arjen ruokapuhe säilyttää tietoisuuden siitä, mitkä ovat juuri meidän ruokakulttuurimme ainutlaatuiset piirteet ja miten niitä voi muuntaa omanlaisikseen ja viedä eteenpäin. Lisäksi perinneruuat tarjoavat yhdistävän kokemuksen ja puheenaiheen sukupolvien välille", Syväniemi muistuttaa.

  • Suomalainen ruokaperinne voidaan karkeasti jakaa Länsi- ja Itä-Suomen perinteisiin. Länsi-Suomessa ruokien pääasiallinen kypsennysmenetelmä oli keittäminen, arkileipää oli kuivattu hapanleipä ja yhteys Ruotsin ruokakulttuuriin oli vahva.
  • Itä-Suomessa ruuat kypsytettiin pääasiassa uunissa ja viikoittainen leipominen toi pöytään tuoretta leipää, piirakoita ja kukkoja. Nämä itäiset vaikutteet erottavat suomalaisen ruokakulttuurin muista Pohjoismaista.
  • Karkean itä–länsi-jaottelun lisäksi eri alueilla on omaleimaiset perinneruokansa.
  • EU:n nimisuojajärjestelmän piiriin on päässyt yli 1 400 tuotetta, joista kymmenen on suomalaista. Suojausjärjestelmiä on kolme erilaista: suojattu alkuperänimitys (SAN), suojattu maantieteellinen merkintä (SMM) ja aito perinteinen tuote (APT).
  • Suomalaisista tuotteista SAN-merkinnän on saanut esimeriksi Lapin puikulaperuna, SMM:n esimerkiksi Kainuun rönttönen ja APT-merkinnän muun muassa sahti.
  • Lähde: Ruokatieto Yhdistys ry, Ruokavirasto

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Lievitystä Lapin-kuumeeseen: tee oikeaoppinen poronkäristys

Söin täällä: Leipäjuustocapuccino maistuu poronkäristyksen päälle Sodankylän Päivin Kammarissa

Upea kurpitsalyhty valaisee puutarhan – katso videolta, miten kurpitsan kaiverrus onnistuu ja poimi vinkit koko kurpitsan käyttöön

Oletko kokeillut tehdä pestoa persiljasta ja tsatsikia kesäkurpitsasta?