Korvasieni on melko helppo puhdistettava. Kuva: Terhi Torikka
Ryöppäämisen työläys unohtuu annoksen äärellä
Korvasienien keittäminen ruuanlaittokuntoon oli odotettua helpompaa.
Ensimmäinen korvasienisaalis Parikkalasta vapun aattona. Kuva: Terhi TorikkaEsikoululainen sen ensimmäisen huomasi aivan piharakennuksen nurkalla. Onkos tuo korvasieni?
Olihan se. Ja kun silmä sen yhden huomasi, punaruskeita röpelöisiä motiköitä alkoi osua näkökenttään siellä täällä. Polun varrella, pensaan juurella ja piharakennuksen takana. Olimme muuttaneet pihapiiriin talven aikana, joten luonnon keväinen anti tuli yllätyksenä.
Parin viikon aikana keräsimme pihapiiriin kuuluvasta metsiköstä satoa kolme kertaa. Voi olla, että tämän julkaisun aikaan kattilaan on päätynyt vielä neljäskin erä, sillä lupaavia alkuja näkyy useita edelleen.
Korvasieni oli uusi tuttavuus, joka ei myrkyllisyyden ja ryöppäystarpeen vuoksi ollut ennen kiinnostanut. Runsaan lähisadon myötä muhennoksen himo kuitenkin voitti. Esimerkiksi Marttojen sivuilta löytyi hyvät ja selkeät ohjeet sienikummajaisten turvalliseen käyttöön.
Liesituulettimen pöhistessä ja ikkunat auki keittelimme ensimmäiset ohjeen mukaan, ja varalta vielä hieman pidempäänkin. Varmuuden vakuudeksi soitin vielä ystävän anopille, joka on todellinen sieniekspertti. Hän onnitteli lämpimästi sienirikkaasta tontista ja antoi muutaman neuvon. Niin osasimme varoa hiekan päätymistä sienten mukana keittoveteen tai ainakaan pannulle asti ja pakastaa säilöön menevät sienet kokonaisina. Käsittely sujui lopulta odotettua helpommin.
Sienifani Saimi Hoyer kertoi jossakin, että kevään korvasienet ovat pelastaneet hänet monta kertaa. Nyt ymmärrän mitä hän tarkoitti. Myhkyräisten sienien bongailu heräävässä keväisessä metsässä on suorastaan koukuttavaa. Puhumattakaan valmiista kastikkeesta, joka oli parsan ja perunoiden kanssa niin herkullista, että ryöppäämisen vaiva unohtui nopeasti.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
