Kotiterassin rypäleviinistä syntyi kitkerä nektari – 93-vuotiaan viinimestarin poika kertoi, miksi

Jokseenkin vuosi sitten tällä palstalla jaoin haparoivia ensikokemuksia oman rypäleviinin valmistuksesta.

On tullut aika vetää kokemukset yhteen. Palataan hetkeksi siihen, mistä kaikki alkoi. Terassilla villiin kasvuun riehaantunut viinirypäle oli tuottanut reilun sadon, kolme ämpäriä. Sille piti tehdä jotakin. Kaadoin rypäleet vanhaan vauvan vannaan. Rypäleet murskattiin perinteisesti polkemalla. Se oli hurmeista työtä ja rypäleistä irtoava mehu hyvin tummaa.

Suomen lyhyen, mutta vähälumisen kesän kypsyttämät rypäleet olivat väkeviä. Varmuuden vuoksi mehuun lisättiin roimasti ylimääräistä sokeria ennen kuin se suljettiin käymisastiaan.

Kiitos kysymästä, viinihiiva ei sitten ollut norjalaista turbohiivaa, vaan ihan tavallista.

Käymisen tauottua viini kirkastettiin ohjeiden mukaan. Alkujaan härän verta muistuttaneesta rypälemehusta oli syntynyt kauniin vaaleanpunaista viiniä, jotka joku vertasi rosé-viiniin.

Kesän tultua vein yhden pullon tuliaisiksi ja arvioitavaksi ystävien illanviettoon kesämökille, jossa oli muun muassa kansainväliseen uraansa viinikurssilla panostanut diplomi–insinööri Kale.

Jokainen maistoi kohteliaasti viiniä, ulkonäköä kehuttiin yleisesti. Kale ei puhunut mitään. Pöydälle jätetty pullo on aamulla yhä koskematon, mikä siinä sakissa oli harvinaista. Viinissä oli ominaisuuksia, jotka suojasivat sitä ylenpalttiselta nauttimiselta.

Ehkä vika oli käymisastiaan jääneissä varsissa. Tai sitten jossain muualla. 

Loppusyksystä kylään tuli vieras Sisilian saarelta Maurizio. Hänen 93–vuotias isänsä oli viime vuosiin saakka tehnyt viinin kotonaan Regalbuton kylässä. Halusin arvioittaa viinini Mauriziolla. Hän maistoi ja nyökkäili neutraalisti. Suomalaiset olivat suorempia. Kukaan ei voinut juoda viiniä, jonka karvautta on vaikea viininmaistelun sanastolla kuvailla.

Syy saattoi selvitä. Olin jättänyt rypäleiden varret viinin käymisastiaan. Sisiliassa niin ei kuulemma tehdä, vaan mäskissä on vain rypäleitä. Se taisi selittää, miksi viini oli niin karvasta. Karvaus jäi pulloon, mutta into ei.