Se maltillisempi porvarijohtaja
ARTO OLAVI SATONEN
Syntynyt Vammalassa 20.10.1966.
Aloitti työuransa grilliyrittäjänä
ja opetti ennen eduskuntaa kansan-
taloustiedettä ulkomaankaupan
opiskelijoille ammattikorkeakoulussa
Yhteiskuntatieteiden maisteri.
Kolmannen kauden kansan-
edustaja, toista kautta maa- ja
metsätalousvaliokunnan jäsen.
Kokoomuksen maaseutuvaltuuskunnan puheenjohtaja, Mouhijärven tuottajayhdistyksen jäsen.
Omistaa metsää ”muutamia
kymmeniä hehtaareja”
Sastamalassa ja Etelä-Savossa.
Harrastaa šakkia, rantalento-
palloa, penkkiurheilua ja
kirjallisuutta. Vammalan šakkikerhon SM-voittaja-
joukkueessa 2012.
Poikamies.
Kokoomus pyöräytti kesällä ministeriryhmää, ja sen seurauksena vaihtui myös eduskuntaryhmän johto. Ministeriksi siirtyneen Petteri Orpon paikan sai Arto Satonen.
Valinnassa ei ole kysymys hyvittelystä Jan Vapaavuoren kannattajille, jollainen Satonenkin oli.
”Puheenjohtaja pyysi ja ryhmältä tuli tukea”, uusi ”ryhmyri” muotoilee eikä myönnä pettyneensä, kun ei saanut ministerin paikkaa.
”Tehtävä on laaja-alainen ja kiinnostaa aidosti. Olin aiemmin ryhmän varapuheenjohtaja ja 1990-luvulla ryhmäkansliassa eli olen päässyt 17 vuodessa yhden huoneen käytävällä eteenpäin.”
Satosen nimi tai kasvot eivät taida sanoa satunnaiselle vastaantulijalle mitään. Edeltäjistä Ben Zyskowicz, Jyri Häkämies, Kimmo Sasi ja Iiro Viinanen tunnetaan paremmin.
”Omassa vaalipiirissäni minut tunnetaan, ja se on aika hyvä asia. Toivottavasti.”
Ryhmäjohtajan tehtävänä on pitää oma lauma kasassa ja sovitella kiistoja muiden puolueiden kanssa.
Julkisuudessa ryhmänvetäjä on yleensä paljon esillä puheenjohtajan ohella. Satonen on puheenjohtaja Alexander Stubbin vastakohta monella tapaa: kadulla tuntematon, ei pyri parrasvaloihin eikä twiittaa päivittäin.
”Silloin vain, jos keksin jonkun näkökulman tai uutisen, jonka haluan jakaa muillekin.”
Eduskunnassa sanankäyttö on välillä värikästäkin, mutta Satosen sanansäilä ei ole siteeratuimmasta päästä.
”Tarkoitukseni on viedä asioita rakentavasti eteenpäin. Henkilöön menevä arvostelu ei ole minun tapani hoitaa asioita.”
Ryhmäjohtajan tehtävä tietää lisää palkkaa ja pääsyä kokoomusministerien viikkokokoukseen.
Ryhmä on Satosen mukaan jo yhtenäinen ja sitä tiivistetään: sekä Stubb että Satonen käyvät kansanedustajiensa kanssa kehityskeskustelun ja kukin edustaja nimetään myös jonkun ministerin taustaryhmään.
”Haluamme jakaa vastuuta ja tietoa, kuunnella edustajilta kumpuavia toiveita ja antaa heidän evästää ministereitä jo lakien valmisteluvaiheessa. Kaikilla kansanedustajilla on kuitenkin varsin laaja asiantuntemus jossakin asiassa.”
Osittain verkostoitumisessa on kysymys kehnojen lakiesitysten mutta myös edustajien turhautumisen torjumisesta.
Muiden ryhmien vetäjistä Satonen kertoo tuntevansa toistaiseksi heikommin SDP:n Jouni Backmanin. Demarien hajaannus ei huoleta Satosta.
”Siitä lähdetään, että joka ryhmä pitää omat rivinsä järjestyksessä ja että se pitää, mitä on neuvoteltu.”
Isompaa haastetta voisi tulla, jos vihreät lähtisivät ydinvoiman vuoksi hallituksesta.
”Kyllähän 101:llä hallitseminen on mahdollista, mutta aika haasteellista. Meillä olisi enemmistöhallitus, joka joutuisi hakemaan oppositiolta tukea vähemmistöhallituksen tapaan. Uusiin vaaleihin en usko.”
Satonen aikoo paimentaa maaliin sovitut suuret uudistukset.
”Asioita on pakko alkaa tehdä järkevämmällä tavalla. Kaiken A ja O on saada taloustilanne käännettyä.”
Hän haluaa syksyn työmarkkinaneuvotteluihin työaikojen pidentämisen. Palkansaajapuoli on tyrmännyt ehdotuksen piilotettuna palkan alentamisena.
”Kunnissa puolen tunnin lisäys vastaisi yhtä veroäyripenniä, jolloin ei tarvitsisi leikata palveluja eikä nostaa veroja. Teollisuudessa tuottavuus kasvaisi 8–9 prosenttia.”
Satosen hyvin tuntema maatalouskenttä toivoo ymmärrettäviä sääntöjä.
”Myös niiden pitää kokea säädöksen mielekkäiksi, joita ne käytännössä koskevat. Jos vaaditaan tekemään sellaista, johon ei itsekään uskota, saattaa tulla kielteinen asenne koko touhua kohtaan.”
Toinen kiihtymisen aihe on maaseudulla asuminen. Satonen asuu itse rivitalossa keskellä Vammalaa Sastamalassa, mutta soisi halukkaille väljemmät muuttomahdollisuudet: uudisrakentamisessa ja vapaa-ajan asuntojen muuttamisessa vakituisiksi.
”Mutta todella usein elykeskukset ovat kaavoituksessa nihkeitä siinä, miten maaseudulle saa rakentaa vakituisia asuntoja. Maaseudun elinvoimaisuuden kannalta joustavuutta pitäisi olla enemmän.”
EIJA MANSIKKAMÄKI
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
