Ravintolan kiihkeät kaksi viikkoa
Antti Rinta-Huumo ja Ari Reijonen valmistautuivat päivällisvieraisiin ravintola Salakamarissa tiistaina. ville-petteri määttä Kuva: Viestilehtien arkistoKUHMO (MT)
Viini-lehden asiantuntija Antti Rinta-Huumo pyörittää Salakamari-piharavintolaa Kuhmon kamarimusiikin ajan. Ravintola on toiminut festivaalilla jo 18 vuotta.
Ruoka on klassista ranskalaistyyppistä, mutta raaka-aineet löytyvät läheltä.
”Käytämme niin paljon paikallisia raaka-aineita kuin mahdollista. Kala tulee läheltä, samoin vihannekset. Vain liha on pitänyt hankkia etelän tukusta”, Rinta-Huumo kuvailee.
Ravintola ei tarjoa kainuulaisia ruokia, sillä Kuhmon kamarimusiikin perustaja Seppo Kimanen pyysi ravintoloitsijoita tuomaan vaihtelua festivaalin ruokatarjontaan.
”Ihmiset viihtyvät festivaalissa pitkään, jopa viisi päivää. Niin hyvää kuin paikallinen onkin, on mukavaa, että siihen on tarjolla myös vaihtelua”, kertoo Rinta-Huumo.
”Kamarimusiikin festivaaliviinit tulevat Juha Berglundin tilalta Bordeaux'sta, ruokalista on rakennettu niiden ympärille.”
Päivittäin vaihtuva keittolounas ja kolmen ruokalajin päivällinen rakentuvat saatavilla olevien raaka-aineiden ympärille.
Satokauden myöhästyminen on vaikuttanut esimerkiksi marjojen saatavuuteen. Edes kainuulaisia mansikoita ei vielä juurikaan ole myynnissä.
Ravintolassa kymmenenä vuotena tarjoillut Nea Berglund kertoo verkoston merkityksestä raaka-aineiden saamisessa.
”Saamme tutuilta esimerkiksi raparperia ja vaikkapa tuoreita kantarelleja, kun joku sattuu löytämään niitä paljon.”
”Ravintola elää kädestä suuhun. Tehdään siitä, mitä sattuu olemaan”, Rinta-Huumo jatkaa.
Berglund pääsee vastaamaan usein kyselyihin ruuan alkuperästä.
”Etelästä tulleilla kamarimusiikkivierailla saattaa olla epätietoisuutta siitä, löytyykö näin pohjoisesta paikallisia aineksia. On todella hienoa tarjota ylpeänä ruokaa lähiseudun raaka-aineista.”
”Paljon kysytään, mistä kala tulee. Kun se tulee läheltä, usein ihmiset ottavat varmasti juuri sen.”
Ravintolassa ruokailee noin 2 500 musiikin ystävää kahden viikon kuluessa. Konserttien välissä riittää kiirettä, mutta asiakkaiden ollessa konsertissa ravintolassa on hyvin rauhallista.
Rinta-Huumo on joutunut jättämään konsertit väliin. ”Ei näiden päivien aikana ehdi. Nukkumisestakin tingitään, vaikka ei iän puolesta enää pystyisi. Neljän tunnin yöunilla mennään.”
Berglundillakin riittää kiirettä. Kymmenen vuoden aikana hän on ehtinyt pariin konserttiin. ”Soittajiin tutustutaan konserttien jälkeen iltanuotiolla. Päivät ovat hektisiä: yhtenäkin ehti tulla 18 kilometriä askelmittariin.”
Ravintolaa pyöritetään ruuasta innostuneiden harrastajien voimin. Kokit ovat ammattilaisia, mutta muu henkilöstö on sekalainen seurakunta.
”Löytyy ruotsinopettajaa ja elämäntapahippiä, ihmisiä jotka ovat ihastuneet viinin, ruuan ja musiikin yhdistämiseen. Tutut kyselevät, että taasko te lähdette sinne itikoiden syötäväksi”, Berglund naureskelee.
Kamarimusiikki päättyy huomenna lauantaina. Ravintolan henkilökunta pakkaa Kuhmosta lähtiessään mukaan paikallisia leipomotuotteita.
”Kaesan kotileipomosta haetaan taas iso säkki, lohikukko on kuhmolainen vakioherkku”, kehuu Rinta-Huumo.
”Festivaaliravintolan pyörittäminen on todella kivaa. Ruoka saa paljon kehuja, mutta hyväntuulisille ihmisille on helppo tehdä ruokaa. Heillä ei ole kiire muualle kuin konsertteihin.”
”Kuhmon kesien aikana on muodostunut pitkäaikaisia asiakassuhteita. Paras kiitos ruokailijoilta on toive nähdä meidät taas ensi kesänä.”
Terhi Pape-Mustonen
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
