Neljännes ruokarahasta valuu ulkomaille
Jokaisesta suomalaisen ruokakauppaan maksamasta eurosta 25 senttiä päätyy ulkomaille.
Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen (MTT) taloustutkijat päätyivät tähän lukuun selvittäessään elintarvikeketjun kotimaisiin ja ulkomaisiin tuotantopanoksiin käyttämät rahasummat sekä ulkomailta tuotujen valmiiden elintarvikkeiden arvon vuosina 2003–2008.
Lopputuloksessa korostuu nimenomaan ulkomaisten raaka-aineiden ja tuotantopanosten osuus. Valmiina tuotujen ruokien osuus elintarvikealan kokonaisliikevaihdosta on vain seitsemän prosenttia.
”Suomalainen elintarviketuotanto on varsin vahvasti riippuvainen ulkomaisista tuotantopanoksista. Ilman niitä Suomessa ei olisi nykymuotoista maataloutta”, toteaa MTT:n vanhempi tutkija Marja Knuuttila.
Siitä huolimatta 75 prosentin kotimaisuusaste on hänen mielestään suhteellisen korkea.
Kotimaisuuden ja ulkomaisuuden suhdetta vertailtiin tutkimuksessa Knuuttilan mukaan ainoalla mahdollisella mittarilla, niiden osuuksilla kunkin toimialan tuotannon bruttoarvosta.
Esimerkiksi maataloudessa se tarkoittaa tuotannon harjoittamiseksi tarvittavien panosten hinnan vertaamista valmiista tuotteista saatuun tuottoon.
Tuotantopanoksia ovat esimerkiksi siemenet, rehut, lannoitteet, kemikaalit ja kemialliset tuotteet sekä energia. Sen sijaan pitkäkestoiset hyödykkeet, kuten traktorit ja koneet on rajattu tutkimuksen ulkopuolelle.
”Jos ne olisi otettu mukaan, tuonnin osuus olisi ollut selvästi suurempi.”
Rahaa siirtyy maataloudesta ulkomaille erityisesti kemianteollisuuden tuotteita, esimerkiksi kasvinsuojelu- ja puhdistusaineita, ostettaessa.
Iso tuontierä syntyy myös soijasta, jonka varassa on iso osa kotieläinten ruokinnasta.
Tutkimuksen rahoittajana oli Huoltovarmuuskeskus ja yhtenä tavoitteena oli selvittää, miten Suomen elintarvikemarkkinat selviäisivät erilaisista häiriötilanteista.
”Huoltovarmuusmielessä tutkimus osoitti, ettei Suomessa tuoteta mitään elintarvikkeita ilman tuontia”, Knuuttila kertoo.
Huoltovarmuuden piiriin kuuluvat häiriötilanteet voivat olla monenlaisia. Esimerkiksi merikuljetukset saattavat jostain syystä vaikeutua Itämerellä, ilmasto viiletä tuhkapilven takia, kriisi estää öljyn saannin tai sota syttyä joko Suomessa tai lähialueilla.
Myös erilaiset markkinahäiriöt voivat heikentää huoltovarmuutta. Esimerkiksi sellainen olisi nykytilanteessa soijan hinnan voimakas nousu.
”Tuontivalkuaisen kallistuminen heikentäisi yksimahaisten tuotannon kannattavuutta rajusti. Jos viljelijät sen vuoksi vähentävät tuotantoa, Suomen huoltovarmuus huononee”, sanoo Knuuttila.
Knuuttila palaa vielä omaa väitteeseensä, ettei kotimaista maataloutta olisi ilman tuontipanoksia.
”Tietysti typpeä saataisiin ilmasta typensitojakasveilla, fosforia saataisiin maaperästä ja energiaa biomassasta. Mutta se on myös hintakysymys. Kyllä viljelijät varmaan käyttäisivät kotimaisia vaihtoehtoja, jos ne ovat kilpailukykyisiä tai suuremman kustannuksen pystyisi siirtämään ketjussa eteenpäin.”
JUHANI REKU
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
