KOULUPÄIVÄKIRJA Kun koulu katoaa
Kevät oli monelle lähikoululle viimeinen. Saatan tietää, miltä on tuntunut vuosikymmenten varrella niistä lukuisista lakkautettujen kyläkoulujen ihmisistä. Niin oppilaista, opettajista kuin kyläläisistäkin.
Olen nimittäin sen asian edessä, että opettajaurani koulu katoaa.
Nuori opettaja saapui eteläkarjalaisen myllärin pakettiauton tuomana keskelle pääkaupunkiseudun kyläyhteisöä. Onko siitä todella jo viisikymmentä vuotta!
Oli se mahtava tunne. Suuri koulu oli juuri valmistunut, sen kerrosten aistikkaat värit loistivat kuin poutapilvet. Ja pihan laidalla kaksi rivitaloa, siis opettajan virka-asunnot. Ehkä maan nykyaikaisimmat.
Ja se koulu: Oli tytöille ja pojille omat käsityöluokat, kirjasto, luonnonopin erikoisluokka, oli juhlasali-voimistelusali, sen katto korkealla kuin kirkossa. Oli ruokailuaula, ja omassa koulun keittiössä kiilsivät teräspadat. Pihassa lääkärin ja terveydenhoitajan vastaanottotilat. Koululla oma vaksi asuntoineen.
Kylä otti koulun omakseen. Kauan sitä oli toivottu. Mäntyrinteellä metsot olivat kylpeneet, nyt siinä loisti kylän ylpeys. Koulun kohdalla metsärosvot olivat ryöstäneet talonpoikien kuormat, jotka olivat matkalla Helsingin torille. Sitä tietä Aleksis Kivikin meni ruokakuormineen Helsinkiin oppiin. Historia havisi.
Se on vuoden päästä mennyttä. Tällä hetkellä koulua ympäröivät rakennusvaneriaidat. Opettajien asunnot on purettu, vaikka pääkaupunkiseudulla kohta virkamies ei pysty kalleuden takia asumaan.
Muistan, kun kaupungin virkamies tuli luokkaani ja asetti joitakin rasioita hyllyille. Kysyin, miksi. No, he mittaavat sisäilmaa. Sanoin, että voitteko kertoa sitten tulokset minulle. Ei niitä koskaan tullut.
Kun olin jo päättänyt urani tuossa koulussa, se todettiin homekouluksi. Sen viereen tulee tämä kuuluisa Kivistön Marjaradan asema. Ja koulun paikalle kerrostaloja. Toivottavasti eivät ole hometaloja.
Lähelle rakennettiin uusi uljas sijaiskoulu. Maan hulppein. Rehtori ylpeili, että siinä ei ole yhtään liitutaulua, ne väistyivät älyn tieltä. Mutta: parin vuoden jälkeen oppilaat ja opettajat voivat nyt huonosti sisäilman takia tässä maan nykyaikaisimmassa koulussa. Remonttia suunnitellaan. Onkohan se sen kuvitteellisen hallituksen esittämän Remontti Oy:n asia, joskus.
Ja miten rakennetaan sitten Aurinkokiven uusi koulu, jonka pitäisi ottaa vastaan tämän uljaan Kivistön kaupunginosan uusien perheiden lapset?
Kunnille on sysätty vaikeita koulun ongelmia kustannuksineen. Valtion tulisi kuitenkin katsoa, miten meillä juuri nyt rakennetaan. Kohtaavatko kuuluisa arkkitehtuurimme ja vastuullinen rakennustekniikka?
Ei tämä käy, että kouluja rakennetaan, mutta oppilaat joutuvat ulos. Ja olisiko palattava koulussakin pienempiin yksiköihin, lähikouluihin?
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
