3D-tulostin voisi olla maaseudun tehdas
Petri Pitkänen seuraa vierestä, kun tulostin pursottaa aluslevylle rannekorua ja pilliä. Kari Salonen Kuva: Viestilehtien arkistoTAMPERE (MT)
Tamperelaisen Ideascoutin toimitiloissa muovia pursottava suutin liikkuu rytmikkäästi aluslevyn päällä. Kerros kerrokselta alustalle tulostuvat rannekoru ja pilli.
3D-tulostimen aherrusta katsellessa alkaa väkisinkin miettiä, mitä kaikkea sillä voisi tehdä.
”Tämä muuttaa liiketoimintaa, se menee sinne, missä ihminen sitä tarvitsee”, Pekka Ketola sanoo.
Ketola perusti yhdessä Petri Pitkäsen kanssa Idesacoutin loppuvuonna 2011. Molemmat ovat työskennelleet aikaisemmin Nokialla.
Yhtiö vetää erilaisia osallistavia kehitys- ja uudistushankkeita, hyödyntää teknologioita ja etsii erilaisia liiketoimintamahdollisuuksia.
3D-tulostus on kahta viimeksi mainittua mitä suurimmassa määrin.
3D-tulostuksen etu on, että tehdas voi olla missä tahansa ja sitä voi siirtää vaikka pakettiautossa.
”Perinteinen tehdas vaatii sadan miljoonan investoinnin ja 2 000 työntekijää. Oman 3D-tehtaan tekisi traktorin hinnalla”, Pitkänen sanoo.
Ketola ja Pitkänen ovat toiveikkaita, että tulostus voisi vetää koulutettuja ihmisiä kaupungeista takaisin maaseudulle sekä luoda ansaintamahdollisuuksia nykyisille asukkaille.
Missään ei tällaista vielä ole, mutta mikään ei sitä estä, miehet sanovat.
”Maailmassa on kyllä rahaa, ja ihmiset säätävät lait”, Pitkänen huomauttaa.
Ensin pitää määrittää tavoite tarpeeksi kauas, ja sitten siitä tehdään se, mikä on tällä hetkellä mahdollista, Pitkänen jatkaa.
Yritys on ollut luomassa 3D-tulostuksen Akatemiaa Pirkanmaalla. Akatemia on vuoden mittainen hanke, jossa keskitytään pk-yritysten osaamisen, valmiuksien ja tietojen kasvattamiseen 3D-tulostuksesta.
Tulostuksen tekniikka ei rajoita tuotantoa. Tulostaa voi niin muovia kuin metalliakin.
Uusia harppauksia eteenpäin tehdään päivittäin.
”Eilen luin artikkelin, jossa kerrottiin kuinka vedestä ja selluloosasta saatiin tulostettua puuta”, Ketola kertoo.
Myös aiemmin mahdottomana pidetyt silmälasien linssit on onnistuttu tulostamaan.
Mahdollisia asiakkaita maaseudun tulostimille voisivat olla vaikka veneveistämöt tai telakat.
”Esimerkiksi Kokkolan seudulla on paljon metallialan alihankintaa, missä 3D-tulostusta voisi hyödyntää”, Ketola sanoo.
Tulostaminen voisi olla myös isomman mittakaavan teollisuutta. Esimerkiksi Belgiassa toimii jo tuhat ihmistä työllistävä 3D-tulostukseen perustuva tehdas.
”Ei näitä joka tilalla ole parin vuoden päästä, eikä näillä tulosteta nivelakseleita”, Pitkänen sanoo.
”Mutta tulostaa voi kaikenlaisia pienempiä varaosia sekä täysin uudenlaisia, tarpeeseen tulostettavia kappaleita.”
Ketola on esimerkiksi tulostanut matkapuhelintelineen ja lipputangon seinäpidikkeen, kun sopivia ei ollut muuten saatavilla.
Yksi mahdollisuus voisi olla paikallisen maamiesseuran oma tulostin, joka olisi yhteiskäytössä.
3D-tulostimella voi myös tehdä rakenteita, jotka ovat perinteisillä menetelmillä, kuten valamalla tai sorvaamalla, mahdottomia.
”Tulostimella voitaisiin tehdä esimerkiksi yksilöidyt hevosenkengät kilpahevosille. Ne voisivat olla kisakohtaiset, tulostin vain autossa mukana kisapaikalle”, Ketola hahmottelee.
Metallitulostimen jälkikäsittelylaitteineen saa noin 200 000 eurolla. Hinta oli vielä pari vuotta sitten miljoonan paikkeilla.
Muovitulostimia saa jo muutamalla satasella.
Myös metallitulostimien hinnat laskevat ja niiden käyttö muuttuu yhä helpommaksi.
”Yliopistoporukka kokosi 500 euron osista toimivan laitteen”, Pitkänen kertoo.
Omaa lainsäädäntöä 3D-tulostukselle ei vielä ole, mutta sitä pohditaan aktiivisesti muun muassa Yhdysvalloissa.
”Lähtökohtaisesti osia voi kopioida omaan käyttöön. Esimerkiksi kopioitujen varaosien myyminen onkin sitten eri asia”, Ketola sanoo.
Toisaalta myös varaosakauppa voi mullistua 3D-tulostuksen myötä samoin kuin suoratoistopalvelut ovat mullistaneet musiikki- ja tv-alan.
Jukka Lehtinen
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
