Suutelu on lajityypillistä käyttäytymistä nautinnollisimmillaan ‒ psykoterapeutti muistuttaa hyödyistä

Jos suutelu on jäänyt viime aikoina vähemmälle, mutta viereltä edelleen löytyy pusuttelukumppani, kannattaa viritellä poskilihaksia uudestaan tositoimiin. Kuva: Kari Salonen

Mehiläisen pari- ja perhepsykoterapeutti Nona Avellan muistuttaa, että suudelmat tai pienet pusut ovat kaunis kiintymyksen osoitus, ja ne lisäävät mielihyvää sekä vähentävät tutkitusti stressiä ja kipuja.

Suutelu on ihmiselle lajityypillistä käyttäytymistä nautinnollisimmillaan. Tutustumme toisiimme, erityisesti kumppaninvalinnassa, haistellen ja maistellen. Samalla vaihdamme bakteereja, mikä auttaa selvittämään, millaisen immuunivasteen suutelukumppani omaa. Parisuhteen alun intohimoiset kielisuudelmat voivat vaihtua ajan myötä arjen pikaisiksi pusuiksi.

Avellanin mukaan tämä on kuitenkin aivan luonnollista.

”Nuorien parien ja uusien tuttavuuksien alun suutelu on usein hieman hapuilevaa – samalla testataan yhteensopivuutta ja kemiaa. Vakiintuneilla pareilla suutelussa on usein kyse enemmän viestimisestä – onhan se yksi kauneimmista tavoista ilmaista rakkautta, kiintymystä ja hellyyttä, sekä myös sitoutumista ja seksuaalista halukkuutta”, Avellan kommentoi Mehiläisen tiedotteessa.

Suun alueen iho on herkkää, ja aistimukset sen alueella tuntuvat vahvoina. Kumppanin kanssa suudellessa mielihyvä on paitsi psyykkinen, myös vahvasti fysiologinen tapahtuma. Suudellessa aivoissa erittyy muun muassa mielihyvähormoni dopamiinia, sukupuolihormoni testosteronia ja läheisyyshormoni oksitosiinia. Silloin myös muut aistimukset voimistuvat.

”On lisäksi todettu, että suutelun aikana kortisolin eritys vähenee, eli suutelu vähentää tutkitusti stressiä sekä kipuja”, Avellan sanoo.

Jos suutelu on jäänyt viime aikoina vähemmälle, mutta viereltä edelleen löytyy pusuttelukumppani, kannattaa viritellä poskilihaksia uudestaan tositoimiin. Se on samalla mitä parasta kasvojumppaa – jo pelkästään kieli koostuu kahdeksasta eri lihaksesta.