Maailma huutaa vettä, vettä, vettä...
Pojat juovat vettä Greenwell Matongon kirjaston pihalla Windhoekissa. Namibian pääkaupungin vesiturvasta huolehtii vedenpuhdistusyritys, jonka osakkaina on kolme eurooppalaista suuryritystä. Suomalaisten pk-yritysten rahkeet eivät riitä isoihin hankkeisiin osallistumiseen. juho paavola Kuva: Viestilehtien arkisto”Onko meillä riittävä poliittinen ja yritysten tahtotila tehdä vedestä bisnestä?” kysyy Finpron hallituksen puheenjohtaja Harri Kerminen.
”Kaikkihan ovat nyt ’cleantechiä’, mutta mitä se on? Meidän pitää rajata se alue, missä haluamme toimia ja määritellä bisnes tarkasti.”
”Prosessiteollisuutta meillä on ja sen ympärille olisi hyvä rakentaa. Tämä on myös lähellä vesiyhtiöistämme suurimman, Kemiran, strategiaa”, sanoo cleantechin eli ympäristöliiketoiminnan ohjelmajohtaja Mari Pantsar-Kallio työ- ja elinkeinoministeriöstä (TEM).
Vesialan yhteenliittymässä, Suomen vesifoorumi ry:ssä puhetta johtava Pantsar-Kallio pitää Kermisen ehdotusta vesialan vientiselvityksestä erittäin tarpeellisena.
Kerminen – entinen Kemiran toimitusjohtaja, nykyinen vesialan hallitusammattilainen – veisi suomalaisia laitteita ja ratkaisuja ennen kaikkea nopeimmin vaurastuviin maihin.
Hän keskittyisi teollisuuden vedenpuhdistukseen, kuten suljettuihin järjestelmiin, joissa puunjalostus- ja metalliteollisuutemme ovat tehneet merkittävää työtä.
”Teollisen vedenpuhdistuksen markkinat ovat maailmalla selvästi kunnallista vesihuoltoa suuremmat.”
Teollisuusyrityksillä on hänen mukaansa maksukykyä uusille ratkaisuille, koska niiden on yksinkertaisesti pakko hoitaa vesitalouteen liittyvät asiat tarkoituksenmukaisesti.
”Vesi on kuin energia. Kummankin määrä on tavallaan vakio – ne on pakko pistää kiertämään.”
Pantsar-Kallio nostaa teollisuusvesien kierrätyksen rinnalle vedenpuhdistamoiden lietteiden käsittelyn.
”Sen sijaan suolan poistoon merivedestä meillä ei ole vielä taitoa”, hän napauttaa.
Juoma- ja käyttö- sekä kasteluveden puhdistaminen poistamalla suolaa merivedestä on maailmalla suuri bisnes. Sen vahvoja maita ovat etenkin Israel ja Singapore.
Suomessakin asiaa kehitetään Kemiran ja VTT:n yhteisessä vesitutkimuksen keskuksessa, joka kantaa lyhennettä SWEET.
Pantsar-Kallio kannustaa suomalaisia yrityksiä kehittämään myös vedenkäytön ja energian suhteen optimointia. Nämä kaksi niukentuvaa luonnonvaraa kulkevat myös teollisuudessa käytännössä aina käsi kädessä.
”Esimerkiksi Intian suurin maakaasu- ja öljy-yhtiö tuottaa kahdeksan miljardia tonnia öljyä vuodessa. Nyt he tarvitsevat sen käsittelyyn tuplamäärän vettä. Jos vesimäärästä saisi säästettyä kymmenenkin prosenttia, se voitaisiin pian miljardin ihmisen maassa käyttää moneen muuhunkin.”
Samaan viittaa Kerminen: ”Kun elintaso nousee, veden ja sähkön kulutus kasvaa, jopa bruttokansantuotetta nopeammin. Ongelma on siinä, että sopivasti vettä on ihan väärissä paikoissa.”
Esimerkiksi harvaan asutuissa Suomessa ja Kanadassa on puhdasta luonnonvettä riittämiin, nopeimmin kasvavissa maissa Aasiassa ja Afrikassa siitä taas on pulaa.
Vesihuollon laitteisiin ja suunnitteluuun erikoistunut Econet Group ponnistelee vientisektorilla. Sen toimitusjohtaja Matti Leppäniemi ei kaipaa lisää selvityksiä vaan toimintaa.
”Kyllä valtiovalta on tämän noteerannut. Ja Vesifoorumissa on mukana yli sata jäsentä. Se on syntynyt ihan muutamassa vuodessa”, hän painottaa.
”Tahtoa ja halua on ollut kaikilla. Kysymys on siitä, onko puheista syntynyt mitään. Viennin edistäjiä on vaikka kuinka paljon: Finpro, Finnpartnership, TEM:in cleantech-toiminta ja alueelliset vientiin tähtäävät hankkeet yliopistokaupungeissa. Hirveästi on laitettu rahaa.”
Leppäniemeä närää lähtökohta, että vesihuolto on silkkaa teollista bisnestä. Se haiskahtaa hänestä liiaksi siltä, että halutaan edelleen pönkittää entisen valtionyhtiön, Kemiran, menestystä kemikaalien viejänä.
”Jonkun pitää olla vastuussa myös siitä, miten vesi tuodaan ihmisille. Maaseudulla on hoidettu asiat ihan itse, mutta sama ei onnistu kaupungeissa – varsinkaan siinä tahdissa, missä kaupungistuminen maailmalla jatkuu.”
”En tiedä yhtään vesihuoltolaitosta Suomessa, jossa ei olisi valtion tukea mukana. Kun yhdyskuntia rakennetaan, siihen pitää löytyä verovaroja.”
Maailmalla vesibisneksessä tehdään usein sopimus esimerkiksi kokonaisen vesilaitoksen rakentamisesta ja operoinnista. Tällöin kilpailun voittava yritys voi kerätä alkuselvitysten, suunnittelun ja toteutuksen kustannukset jälkikäteen takaisin vesimaksujen muodossa.
Suomessa ei ole yhtään sen kokoluokan yritystä, joka tähän pystyisi, Vesifoorumin toimitusjohtaja Katri Mehtonen muistuttaa.
Kasvu isoksi yritykseksi vie aikaa kuten yritysostoin kasvaneen Econetin esimerkki osoittaa.
Suomalainen aivovienti vesihuollossa oli voimissaan vielä 1990-luvulla, mutta nykyaikana hyvä maine ei riitä, sanoo Matti Leppäniemi. ”Meillekin tulee kyselyjä tasaiseen tahtiin. Mutta samalla haluttaisiin, että meillä olisi tarjota myös koko hankkeeseen rahoitus.”
Periaatteessa laitteiden vientiin löytyy vientiluottoja. Niissä Leppäniemen mukaan vastaan tulevat korkeat takuut ja vakuudet, joita luoton saajalta edellytetään.
Toinen asia on hankkeiden koko.
Leppäniemi ottaa esimerkiksi Pietarin jätevesijärjestelmän, jonka rakentamiseen Econet osallistui laitetoimittajana yhdessä Onnisen kanssa. Suomalaisyritysten osuus oli 15 miljoonaa, mikä oli vain yksi pieni pala vuosia kestäneestä suururakoiden sarjasta.
”Olemme liian pieniä tällaisiin. Jos pk-sektoria halutaan tukea, tarjouskilpailuihin osallistumisen edellytyksiä pitäisi helpottaa.”
Vesifoorumin puitteissa onkin puhuttu vesiyritysten yhteenliittymästä, eräänlaisesta Suomen Vesi Oy:stä, jonka alla pk-yritykset yhdistäisivät voimansa.
Pitkään vesialalla sunnittelu- ja johtotehtävissä työskennellyt Timo Koski ehdottaa, että rahoitukseen voisivat vientiyritysten lisäksi lähteä HSY Vesi ja muut kuntien vesilaitokset sekä yksityiset sijoittajat.
Pantsar-Kallio pitää ajatusta vientiyrityksestä kannatettavana, kunhan aloite lähtee yrityksiltä itseltään. Valtion osallistumiseen hän suhtautuu kuitenkin hyvin varoen:
”Tottakai yritykset toivovat, että valtio olisi mukana, mutta tietääkseni siitä ei ole vielä keskusteltu ministeriöissä. Liikaa ei voida perustaa julkisiin tukiin.”
Harri Kerminen vierastaa uuden valtionyhtiön perustamista. ”Toiminnan pitää olla avointa kaikille.”
”Oleellista on kuitenkin se, että itse työ on tekemättä. Nyt on sen aika.”
KAIJALEENA RUNSTEN
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
