Miten tullaanMatti Klingeksi?
lukenut mies
Professori Matti Klingen muistelmat on todellinen herkkupala. Vihdoin saamme tietää, miten tullaan Matti Klingeksi.
Lukijalle kerrotaan kiehtovasti nuorukaisen taival syntymästä ammatin alkuun karamellipaperin ja konserttilipun tarkkuudella. Vain varusmiehen litteroita jää kaipaamaan.
Ensiksi Matti Klingeksi pitää syntyä, mutta ei, ei hänellä ollut kultalusikka suussa, vaikka isä kohosikin lopulta KOP:n johtokuntaan.
Päinvastoin kirja todistaa, miten vaatimatonta elämää aivan yläluokan tuntumassa vielä 1950-luvun Suomessa elettiin. Sukuhaarojen tarinoista on riittänyt hämmästyttävän paljon aineksia professorin tutkimuksiin.
Klinge itse ylistää kouluaan. Ainakin siellä syntyi elinikäinen ystävyys kahteen muuhun liian nuorina koulunsa aloittaneeseen eli Pentti Saarikoskeen ja Anto Leikolaan.
Ratkaisevaa oli innostuminen historiaan. Jos Klinge olisi lähtenyt haaveidensa perään Ateneumiin, tuskin tietäisimme hänestä yhtään mitään, vaikka kirjassa onkin runsaasti loistokkaasti painettuja esimerkkejä hänen taiteestaan.
Ennen muuta Matti Klingeksi tullaan uupumattomalla työllä. Klassikoiden systemaattinen lukeminen loi murtumattoman kulttuuripohjan. Eino E. Suolahden kaltainen mentori avasi nuorelle ylioppilaalle monta porttia.
Kirjan lopussa, 1960 alkaa nuoren maisterin erikoistuminen akateemiseen kulttuurihistoriaan, monen pilkkaamaan ”promootiotieteeseen”. Se on kehittänyt Klingestä ohittamattoman aina, kun tarvitaan Suomen, Helsingin tai Aleksanterin yliopiston määrävuosijuhlien kirjoittajaa.
Mutta onko Matti Klinge kaikessa oppineisuudessaan sivistynyt mies?
Kerran olin menossa erääseen kustannusliikkeeseen asialle, kun huomasin, että ulos oli tulossa kaksi sangen hyväntuulista herrasmiestä olkihatut keikkuen. Jäin pitämään ovea kuin Maamme-kirjan Pikku-Matti.
Matti Klinge ryntäsi edellä ulos kuin Rymy-Eetu, mutta Antti Tuuri kiitti veräjänvartijaa iloisesti. Kumpikaan ei sentään työntänyt topeliaanista kuparimynttiä kouraan.
Pidän Antti Tuuria sivistyneenä miehenä.
PEKKA ALAROTU
Matti Klinge:
Kadonnutta aikaa löytämässä.
557 sivua. Siltala.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
