Metsän käytön historiaan mahtuumonia erehdyksiä ja onnistumisia
SAVONLINNA (MT)
Suomalaista metsää ja puuta on hyödynnetty moniin erilaisiin käyttötarkoituksiin vuosisatojen saatossa.
”Valmistustekniikoiden ja koneiden kehittyminen ovat tehostaneet metsäteollisuuden tuotantoa. Se on kymmenkertaistunut 50 vuodessa”, kuvailee kehitystä Suomen Metsämuseo Luston näyttely- ja projektipäällikkö Pekka Lehonkoski.
Metsänkäytön alkutaipaleella 1800-luvulle saakka metsiä poltettiin kaskeksi. Kaskirukiin tuotto oli moninkertainen peltoviljelyyn verrattuna.
”Moni tuomitsi kasken polton metsänhävityksenä, vaikka sitä se ei ollut. Kaskiviljelyalueilla metsillä ei ollut juuri muuta käyttöä.”
Kaskitalouden rinnalla kukoisti tervanpoltto. Tervan vienti oli suurimmillaan 1860-luvulla, jolloin tervaa myytiin vientiin 30 000 tonnia vuodessa. Tervaksiin käytettiin miljoona kuutiometriä puuta.
”Mutta eivät kaskeaminen, tervan- tai miilunpoltto olleet varsinaisia innovaatioita, vaan pienimuotoista metsien hyödyntämistä, kun verrataan sitä tämän päivän tilanteeseen”, Lehonkoski kuvailee.
Suomalaisessa metsätaloudessa ei tehty pitkään aikaan omia innovaatioita, vaan seurattiin muiden tekemisiä. Metsänhoitoon ja metsäteollisuuteen haettiin innokkaasti oppia muun muassa Ruotsista, Norjasta ja muualta maailmasta.
Sahatavaran viennin arvo ohitti tervan 1830-luvulla. Vientiin puutavaraa sahattiin 1850-luvulla 500 000 kuutiometriä vuosittain.
1850-luvulla metsiä hyödynnettiin kotitarpeiksi yli 18 miljoonan kiintokuutiometrin verran. Myyntiin asti puuta päätyi 800 000 kiintokuutiometriä, ja metsäteollisuustuotteiden vientiin käytettiin raakapuuta 1,5 miljoonaa kiintokuutiometriä.
Puun käyttö ja tuotannon tehokkuus kasvoivat tekniikan sekä koneiden kehittyessä.
1900-luvun alussa puuta käytettiin kotitarpeiksi jo 25,5 miljoonaa kiintokuutiometriä, sahat käyttivät yli viisi miljoonaa kiintokuutiometriä ja selluteollisuus vajaat miljoonaa kuutiometriä.
Koko pokasahaan ja hevoseen perustunut puunkorjuuketju oli parhaimmassa vireessään 1940- ja 1950-luvuilla, Lehonkoski kertoo. Moottorisahalla kaadettiin puita enemmän kuin pokasahalla vasta 1950- ja 1960-luvun vaihteessa.
Tietoisuus koneiden tulosta sai jo alkaneen kehitystyön lopahtamaan esimerkiksi hevosmetsätyössä. 1970-luvulla metsiin saapuivat ensimmäiset kaksioteharvesterit ja 1980-luvulla yksioteharvesterit.
”Nykyään puunhankinta on teknisesti helppoa.”
Kotimaisen metsäteollisuuden menestyminen esimerkiksi sahatavaran viejänä, vanerintuottajana ja lankarullien valmistajana perustui halvan työvoiman helppoon saatavuuteen työvoimavaltaisilla aloilla.
”Palkkojen nousu 1940-luvulta alkaen muutti tilannetta.”
Kautta vuosisatojen suomalaiset ovat sitkeästi kehittäneet metsätalouden ja -teollisuuden työmenetelmiä, koneita sekä tuotteita, Lehonkoski toteaa.
Moni keksinnöistä on jäänyt tähdenlennoksi tai peräti ollut fiasko, mutta moni innovaatioista on vienyt alaa eteenpäin. Innovaatioilta odotetaan erityisen paljon nyt, kun metsäteollisuus on murroksessa.
”Nanoselluloosa on varmasti yksi tulevaisuuden kovista jutuista, mutta milloin se lyö itsensä läpi? Biopolttoaineetkin odottavat vielä läpimurtoaan”, Lehonkoski pohtii.
SARI PENTTINEN
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
