Ajatuspajat takovat puheenaiheita, mutta kuka on niiden takana?

Kuva: Jenna Jalkanen

Kuva: Jenna Jalkanen

Suomessa alkaa olla tunkua yhteiskunnallisista ajatuksista.

Erilaisia ajatuspajoja ja -hautomoita on 2000-luvulla syntynyt tiuhaan. Näitä tavanomaisesti muutaman työntekijän yhdistyksiä tai säätiöitä on Suomessa laskutavasta riippuen noin parikymmentä.

Ajatuspajat tuottavat julkaisuja yhteiskunnallisista kysymyksistä ja herättelevät keskustelua. Näkyvyyttä haetaan myös blogikirjoituksilla ja tapahtumilla.

Yhteiskunnallisessa keskustelussa paitsi itse sisällöllä, myös taustalla ja motiiveilla on merkitystä. Kuka tällaista yhteiskunnallista vaikuttamista rahoittaa?

Ajatuspajojen rahoituslähteet vaihtelevat. Pääosin valtionrahoitteisia ja valtion perustamia ovat esimerkiksi Sitra ja Ulkopoliittinen instituutti. Suurin osa pienistä, 2000-luvulla syntyneistä pajoista yhdistelee julkista ja yksityistä rahoitusta. Kolmas ryhmä on täysin yksityiseen rahoitukseen perustuvat ajatuspajat.

Paljon mediahuomiota viime vuosina saanut Libera on yksityisrahoitteinen ajatuspaja. Se tunnetaan Veikkauksen toiminnan ja maataloustukipolitiikan kritisoinnista. Liberan toiminnanjohtaja Mikko Kiesiläisen mukaan yksilönvapauden ja markkinatalouden puolesta puhuva ajatuspaja ei ota lainkaan vastaan rahoitusta valtiolta.

Sen suomalaisessakin mittakaavassa pieni, noin 200 000 euron budjetti koostuu yksityisistä lahjoituksista. Rahoittajiaan Libera-säätiö ei kerro julkisuuteen.

”Me olemme hyvin voimakkaasti kantaa ottava ajatuspaja. Monet kokevat kannanottomme provosoivina, ja ymmärrämme hyvin, että lahjoittajat eivät välttämättä halua nimeään julkisuuteen. Olemme katsoneet, että se on heidän oma valintansa, haluavatko he kertoa antamastaan tuesta”, Kiesiläinen perustelee.

Ainakin aikaisempina vuosina yksi Liberan toiminnan rahoittaja on ollut pankkiiri Björn Wahlroosin säätiö. Wahlroos on Liberan hallituksen vara­puheenjohtaja.

Useat ajatuspajat pyrkivät kertomaan rahoituslähteensä avoimesti julkisuuteen. Henkilömäärältään Suomen suurin yksityinen ajatuspaja, Demos Helsinki pyrkii kiinnittämään huomiota avoimuuteen. Sen 40-henkinen toiminta pyörii tulorahoituksella, mikä tarkoittaa asiakkailta laskutettavaa rahaa. Yhdistyksen tytäryhtiö tekee ajatuspajan tavoitteisiin liittyvää konsultointia esimerkiksi kiertotalousratkaisuista.

”Julkaisuissa kerromme tausta­tahot. Ajatushautomon toimijalla täytyy olla itsenäisyys, eli toimeksiannossa ei saa tulla sisältöön liittyvää ohjausta”, toiminnanjohtaja Juha Leppänen toteaa.

”Etenkin julkiseen keskusteluun menevissä asioissa on todella tärkeää tietää, mistä raha tulee.”

Valtion tuki on vauhdittanut ajatus­pajojen syntymistä. Opetus- ja kulttuuriministeriö on vuodesta 2005 lähtien myöntänyt avustuksia ”päätöksentekoa tukevaa yhteiskunnallista tutkimusta tekevien yhteisöjen ja tutkimuslaitosten toimintaan”.

Käytännössä tällä tarkoitetaan eri puolueiden taustalle syntyneiden ajatuspajojen toiminnan tukemista. Nykyisellään avustusten yhteissumma on 600 000 euroa vuodessa.

Opetus- ja ­kulttuuriministeriön ylitarkastajan Sami Niinimäen mukaan avustusta ei kuitenkaan ole määritelmällisesti rajattu ainoastaan puolueiden vaikutuksesta syntyneille yhteisöille. Muille tukea ei kuitenkaan ole vielä myönnetty.

Keskustalaisesta taustasta syntynyt ajatuspaja e2 uudisti toimintansa kaksi vuotta sitten, ja keskittyy nyt täysin tutkimukseen. Viiden tohtorin ajatushautomo tuottaa johtaja ­ Karina ­Jutilan mukaan tieteelliset mitat täyttävää tutkimusta yleishyödylliseen käyttöön. Viime aikoina julkaisuja on valmistunut ruokajärjestelmästä ja suomalaisten identiteetistä.

Keskusta näkyy vain mainintana siitä, että puolue on ajatuspajaa pyörittävän yhdistyksen jäsen. Jutilan mukaan tausta ei vaikuta ajatuspajan toimintaan, jota tehdään kaikille puolueille ja koko yhteiskunnalle.

Tänä vuonna e2 sai kuitenkin myös puoluepajoille tarkoitetun 148 000 euron avustuksen valtiolta – keskustan jyvityksellä. Jutila kiistää, että rahoituksen ohjautumisella ja siten yksittäisellä puolueella olisi vaikutusta toimintaan.

”Jos kirjoitat, että se ohjaisi meidän toimintaamme, niin se ei pidä paikkaansa. Teemme sitä, mitä koemme mielekkääksi ja tarpeelliseksi”, Jutila sanoo.

Hänen mukaansa yhdistyksen epäpoliittinen hallitus päättää siitä, hakeeko yhdistys enää tänä syksynä kyseistä avustusta.

Ministeriöltä tulevalle perusrahoitukselle olisi kuitenkin yhdistyksen reilun 700 000 euron budjetissa paikkansa, Jutila myöntää.

Jokaiselle eduskuntapuolueelle on sinisiä lukuun ottamatta syntynyt ajatushautomo. Viimeisimpänä puoluetaustaisten ajatushautomoiden joukkoon liittyi vuonna 2016 kristillisdemokraattien Kompassi.

Kompassia pyörittävän yhdistyksen puheenjohtajan, entisen kansanedustajan Sauli Ahvenjärven mukaan ajatushautomon perustaminen oli harkinnassa pitkään. Hänkin korostaa ajatuspajan itsenäisyyttä, mutta kytkee toiminnan puolueen tarpeisiin.

”Ohjelmatyön pohjalle tarvitaan ajatushautomotoimintaa, jossa mietitään yhteiskunnan ilmiöitä pitemmällä aikavälillä.”

Ajatushautomon toimintaan voivat osallistua myös sellaiset asiantuntijat ja tutkijat, jotka eivät halua leimautua puolueeseen. Ahvenjärvi sanoo suoraan, että yksi syy ajatushautomolle on mediahuomiosta kilpailu.

”Kun aina silloin tällöin kysytään puolueiden ajatushautomoiden näkemyksiä asioihin, niin onhan se huono, jos meillä ei sellaista ole.”

Tällä hetkellä Kompassilla on osatoiminen toiminnanjohtaja. Laajentamisaikeita on, kunhan rahoitus vahvistuu. Tukea Kompassi aikoo hakea valtion lisäksi sekä eurooppalaiselta tasolta että hankerahoituksena. Myös yksityisten lahjoittajien mukaan ottamista pidetään mahdollisena. Ahvenjärven mielestä ajatushautomoiden rahoittajatausta ei suuressa määrin ole merkitsevä toiminnan kannalta.

”Ehkä se on hyvä tietää, mutta jos ajattelee vaikka korkeakoulukenttää, niin sielläkin on vaikka minkälaisia rahoituslähteitä. Silloin kun tutkimus on laadultaan hyvää, niin ei sillä ole minun mielestäni paljoa merkitystä”, Ahvenjärvi sanoo.

Siinä missä ajatuspajojen määrä on viime vuodet kasvanut, voi nykyisten toimijoiden koko kasvaa tulevaisuudessa. Monet pajat kaavaileva lisäväen palkkaamista – jos rahoitus järjestyy.

Ajatuspajojen asemaa ja vaikutusta yhteiskunnassa on vaikea mitata. Selvää on, että jo määrällinen kehitys on vahvistanut ajatuspajojen asemaa yhteiskunnallisina toimijoina. Yhtä yksiselitteistä on, että suomalainen ajatuspajatoiminta on vielä kaukana kansainvälisestä kehityksestä.

Ajatushautomotoiminta on syntynyt Yhdysvalloissa. Siellä esimerkiksi eri puolueiden taustalla olevilla hautomoilla on merkittävä rooli poliittisten ajatusten jalostamisesta.

Pennsylvanian yliopisto on vuodesta 2007 julkaissut kansainvälistä indeksiä ajatushautomoista. Suomesta mukana listauksessa on valtiolähtöisiä toimijoita, Libera sekä Elinkeinoelämän valtuuskunta (Eva).

Eva on elinkeinoelämän etujärjestöjen rahoittama ajatuspaja, joka kuvaa itseään ”yhteiskunnalliseksi insinööritoimistoksi, joka suorittaa ideoiden lujuuslaskentaa”. Se on perustettu 1970-luvulla ja siten merkittävästi vanhempi toimija kuin valtaosa suomalaisista ajatuspajoista.

Maaseudun Tulevaisuuden julkaisijan Viestilehdet Oy:n omistaja MTK tukee ajatuspaja e2:n toimintaa.