Riistakeskus myönsi 20 lupaa metsäpeuran kaatoon Kainuuseen

Nämä metsäpeurat on kuvattu Ähtärin eläinpuistossa. Kuva: Markku Vuorikari

Metsäpeurojen ja porojen pitäminen erillään vaatii Kainuussa jatkuvaa valvontaa. Lajit voivat risteytyä keskenään, mikä aiheuttaa ongelmia erityisesti porojen erotteluaikaan.

"Metsäpeura on villieläin, poro taas puolikesy jalostettu eläin. Metsäpeurojen ja porojen risteytyminen halutaan estää, koska metsäpeuran alalaji halutaan pitää puhtaana", Kainuun riistapäällikkö Jukka Keränen kertoo.

"Myöskään porojen sekaan peuroja ei haluta, koska poronhoitotyöt voivat huomattavasti vaikeutua, jos porotokassa on yksikin peura. Porotokkaan joutunut peura villiinnyttää poroerotuksessa porotokan, jolloin porojen kokoaminen erotusta varten on hankalaa tai mahdotonta."

Kainuun riistakeskus myönsi tälle vuodelle 20 metsäpeuran kaatolupaa porojen ja metsäpeuran sekoittumisen estämiseksi. Kaikkia lupia ei kuitenkaan ole tarkoitus käyttää vaan kannat pyritään pitämään erillään muilla keinoin.

Viime vuoden lentolaskennoissa havaittiin noin 700 metsäpeuraa. Kanta on taantunut alle puoleen sitten 2000-luvun.

Poronhoitoalueen etelärajalle on rakennettu aita vuosina 1993-1996, mutta sitä on mahdotonta saada täysin pitäväksi.

"Aitaa joudutaan jatkuvasti tarkkailemaan ja korjailemaan. Lisäksi poroja joudutaan poistamaan peurojen joukosta ja peuroja poronhoitoalueelta", Keränen kertoo.

Kainuun riistanhoitopiiri on pyrkinyt pitämään metsäpeurakannat erillään vuodesta 20 vuotta. Aluksi eläimiä oli paljon aidan väärällä puolella, mutta nyt kannat pysyvät erillään paremmin.

"Tilanteeseen on päästy monin tavoin. Eläimiä ja aidan kuntoa on pitänyt jatkuvasti tarkkailla ja väärällä puolen aitaa olevia eläimiä poistaa tehokkaasti", Keränen kertoo.

"Vuonna 2015 poistettiin poronhoitoalueen ulkopuolelta neljä poroa ja poronhoitoalueelta kaksi peuraa. Vuosina 2008-2015 on poistettu yhteensä kuusi peuraa, joten suurista määristä ei ole ollut kyse."

Peuroja poistetaan monilla tavoin, eikä kaikkia väärällä puolella olevia eläimiä ole tarvinnut tappaa.

"Viime vuosina loppusyksystä peuratokkia on tullut poronhoitoalueelle, mutta ne on saatu ohjattua poronhoitoalueen ulkopuolelle esimerkiksi seuraamalla tokkia ja pitämällä peura-aidassa olevia portteja sopivasti auki", Keränen kuvailee.

Peurojen ja porojen erillään pitäminen vaatii jatkuvaa työtä. Suomen luonnonsuojeluliiton asiantuntija Tapani Veistola arvioi, että poronhoitoalueen etelärajaa pitäisi nostaa pohjoisemmaksi.

"Näin saataisiin lisää tilaa sekä metsäpeuralle että suurpedoille. Samalla säästettäisiin petokorvausrahoja, koska suurimmat korvausmäärät on maksettu näihin eteläisiin paliskuntiin", Veistola painottaa.

"Poron asema on Pohjois-Suomessa ylikorostunut. Eteläisten paliskuntien ostaminen olisi valtiontaloudellisestikin järkevää, koska summa tulisi pian säästettyä petokorvauksista."

Hän kritisoi myös metsäpeuran metsästämisen eettisyyttä.

"Nyt risteytymisvaaraa estetään sallimalla kaiken kaikkiaan tavanomaista kovemmat metsästyskeinot."

Veistola pitää kantojen erilllään pitämistä tarpeellisena.

"On järkevää estää metsäpeuran ja poron risteytyminen. Aita on tällä hetkellä varmin keino, vaikka nytkin on nähty että siihen tulee aukkoja", Veistola kuvailee.