Muotivaatteita ei täällä tarvita
Harrastetalliyrittäjä Piia Urjanheimon hevoset ovat ystäviä ja työ tallissa rentouttavaa vastapainoa perhehoitokodin ylläpidolle. Ratsastamaan hän itse lähtee entistä harvemmin eläin-allergian takia. Pihapiirin kenttä tarjoaa hyvät puitteet ulkotunneille. Mikko Makkonen Kuva: Viestilehtien arkistoILOMANTSI (MT)
Issakan tallilla 14 kilometrin päässä Ilomantsin kirkolta valmistaudutaan Nouse ratsaille -päivään.
Avointen ovien lauantaina tallille odotetaan kymmeniä tulijoita.
Valtakunnallisesti tapahtuman pääpäivä on sunnuntai. Silloin noin 60 paikkakunnalla pääsee ratsutalleille katselemaan hevosia ja kokeilemaan uutta harrastusta.
”Meillä tapahtuma on vasta kolmatta kertaa” kahdeksaa omaa ja neljää hoitohevosta tallillaan pitävä Piia Urjanheimo, 38, kertoo.
”Suomen Ratsastajainliiton jäsentallina olemme toimineet vuodesta 2011. Yrittäjänä aloitin 2008.”
Urjanheimo on kasvanut hevostyttönä nykyisen kotinsa naapurissa, jossa äiti myös pitää perhekotia ja isä on aina ollut ”vanhan ajan hevosmies”.
”Hevosia varten ostin tämän metsittyneen tontin, raivasin hullun lailla puita pois ja rakensin uuden 14 hevosen tallin”, Urjanheimo kertoo.
Hän on tyytyväinen täysin ajanmukaisiin ja erittäin siisteihin tallitiloihinsa sekä taukotupaan, jossa lapsiaan kuljettavat vanhemmat voivat lämpimässä kahvitella ja seurata kentän tapahtumia ikkunasta.
Tontille Urjanheimot rakensivat ensin ison talon kodikseen ja sinne paikat perhekodille, jossa asuu parhaillaan kuusi mielenterveyskuntoutujaa.
Koulutukseltaan Piia Urjanheimo on kampaaja, joten ratsastusoppitunneista vastaa palkattu hevosharrasteohjaaja. Parhaillaan uusi työntekijä on aloittamassa työsopimustaan tallilla.
”Iloitsen, kun löytyi pätevä ohjaaja 15 hakijan joukosta. Enemmistöllä hakijoista on eläintenhoitajan koulutus, ei ratsastuksenohjaajan pätevyyttä.”
Urjanheimo pitää hevosten ja perhekodin yhdistelmää hyvänä. Kuntoutujat saavat kuulua osana hevosyhteisöön, ja usein he myös pitävät tontilla hyörivistä muista lemmikkieläimistä.
Ratsastamaan tulijat taas ovat kiitelleet, ettei Issakassa tarvita muotivaatteita, vaan saa tulla sellaisena kuin on.
”Minulle hevoset ovat voimavara, vaikka vievät kaiken ajan ja rahan. Vaikka olisi huono päivä muualla, tallilla puuhastelun jälkeen elämä hymyilee. Hevosiin on ratsastaessa pakko keskittyä. Samoin muu puuhastelu tallilla vie ajatukset pois ikävämmistä asioista.”
Urjanheimolle hevoset ovat parhaita ystäviä.
Viikkotuntilaisia Issakan tallilla käy 20. Suurin osa opetuksesta annetaan 2–4 ratsastajan pienryhmissä.
Tuntihinta on 22 euroa, mitä monet etelän talleilta lomillaan piipahtaneet pitävät jopa liian halpana hintana.
”Taituroin koko ajan sen kanssa, mikä on täällä ihmisille kohtuusumma ja mikä vielä meille kannattavaa toimintaa. Maneesi on haaveeni, mutta sellaiseen investointiin en voi näillä viikkokävijämäärillä ryhtyä”, Urjanheimo sanoo.
LIISA YLI-KETOLA
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
