Epätietoisuus villisikojen määrästä jarruttaa sikaruton torjuntaa
Suomen villisikakanta pitää saada aisoihin, jotta vaarallisen afrikkalaisen sikaruton (ASF) riski päätyä Suomeen pienenee.
Kantaa on kuitenkin vaikea hallita metsästyksellä ja riistanhoidolla, koska Suomessa ei ole valtakunnallista menetelmää sikamäärän arvioimiseksi, toteaa maa- ja metsätalousministeriön (MMM) villisikatyöryhmä muistiossaan.
Sikatietoja voitaisiin työryhmän mukaan kerätä osana hirvihavaintoja. Lisäksi pitää säätää velvollisuus ilmoittaa saaliiksi saadusta villisiasta.
Itärajan yli kulkevat villisiat voivat levittää erittäin vaarallisen ja helposti leviävän ASF-viruksen lajitovereihinsa tai kesysikoihin. Venäjän lisäksi tautia on todettu muun muassa kaikissa Baltian maissa.
Villisikatyöryhmässä olivat edustettuina MMM, MTK, Elintarviketurvallisuusvirasto Evira, Eläinten terveys ry ETT, metsästäjäjärjestöt ja riistakeskus. Työryhmä muistuttaa, että avoin yhteistyö metsästäjien, tuottajien ja viranomaisten välillä on avainasemassa.
Suomessa on arviolta 1 000—1 300 villisikaa. Vakituisesti niitä elää Kaakkois-Suomessa ja Uudellamaalla. Työryhmä ehdottaa, että maakuntien sikakannat puolitettaisiin metsästyksellä.
Työryhmä kehottaa metsästysseuroja tarkistamaan, että maanomistajien kanssa solmitut vuokrasopimukset sisältävät kattavasti villisian metsästysoikeudet.
Villisian metsästysaikoja ehdotetaan muutettavaksi niin, että porsaattomia yksilöitä saa pyytää ympäri vuoden. Nyt villisikaa saa metsästää 1.6.—8.2.
Emakko, jota saman vuoden jälkeläinen seuraa, on aina rauhoitettu.
Työryhmän mielestä villisikaa pitäisi saada metsästää aseen lisäksi elävänä pyytävillä loukuilla ja jousiaseella.
Villisikoja saisi ruokkia vain houkuttelutarkoituksessa metsästyksen helpottamiseksi.
Metsästysseurojen pitäisi pitää kirjaa alueensa ruokintapaikoista, eikä niitä saisi sijoittaa viittä – tai mieluiten kymmentä – kilometriä lähemmäs sikaloita.
Työryhmä kannustaa metsästäjiä lähettämään villisioista näytteitä Eviraan. Näytteistä on maksettu palkkio, ja työryhmä suosittaa niiden maksamista myös jatkossa.
Metsästäjäjärjestöjen ja Suomen riistakeskuksen kontolla on tiedottaa metsästäjille näytteiden lähettämisen tärkeydestä.
Niin ikään metsästäjille ja metsästysmatkojen järjestäjille pitää tiedottaa, että ASF-virus säilyy tartuntakykyisenä luonnossa raadoissa sekä likaantuneissa varusteissa, jopa koiran tutkapannassa.
Virus kykenee leviämään myös lihan ja lihavalmisteiden välityksellä. Metsästäjien ei sen takia pidä tuoda villisianlihaa maista, joissa esiintyy afrikkalaista sikaruttoa tai muuta helposti leviävää sikoihin tarttuvaa eläintautia.
Työryhmä muistuttaa, että sianlihatuotannon parissa toimivien ei pidä osallistua villisikojen metsästykseen lainkaan.
Villisika elää Suomessa levinneisyysalueensa pohjoisimmalla reunalla, mutta ihmisen muokkaamana elinympäristö muuttuu sille suotuisaksi.
Villisika on tuttu näky riistanruokintapaikoilla, vaikka niitä ei ole tarkoitettu kärsäkkäille. Lisäravinto on auttanut sitä selviämään Suomen oloissa.
ASF-riskin lisäksi villisikojen määrän kasvu on uhka maassa pesiville linnuille, esimerkiksi metsä- ja peltokanalinnuille.
Maatalouskaan ei säästy, jos villisikoja on entistä enemmän. Ravintoa etsiessään ne kykenevät tuhoamaan kasvillisuutta varsin perusteellisesti. Villisian aiheuttamista vahingoista ei makseta maanomistajalle. EU-säädöksistä johtuen valtio ei edes saa rahoittaa korvausjärjestelmää.
Kohtuullisen suurena eläimenä villisiat aiheuttavat vaaratilanteita myös liikenteessä.
Maija Ala-Siurua
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
