Varo oksaa,kierrä kuopat äläkä nosta kaikkea kerralla
Kuva: Viestilehtien arkistoTapaturmavakuutuslaitosten liiton (TVL) tilastoista ilmenee, että metsätöissä suurin osa tapaturmista sattuu, kun työntekijä liikkuu paikasta toiseen.
”Liikkumiseen pitäisi keskittyä. Se on työn tekemisen osa siinä missä esimerkiksi puun kaatokin”, työturvallisuuspäällikkö Janne Sysi-Aho TVL:stä toteaa.
Metsätöissä vaihtelevat olosuhteet haastavat työntekijöitä. On kuoppaa, ojaa, oksaa, juurakkoa.
Vahinkoja sattuu, kun metsässä kompastutaan tai jäisellä kelillä liukastutaan. Metsäkoneesta pois hypätessä saattaa nilkka muljahtaa tai pää kopsahtaa oven kulmaan.
TVL tilastoi yrittäjien ja palkansaajien korvaukseen johtaneita työtapaturmia.
Noin puolet vuosina 2005–2011 metsäalan ammattilaisille korvatuista tapaturmista vaativat vain muutaman päivän sairauslomaa.
Sysi-Ahon mukaan talouden taantuma selittää, miksi työtapaturmat ovat vähentyneet vuoden 2008 jälkeen. Metsätöitä yksinkertaisesti tehdään vähemmän kuin nousukaudella.
Metsätalouden koneellistuminen kuluneiden kolmenkymmenen vuoden aikana on vähentänyt metsurien tapaturmia, mutta tuonut uudentyyppisiä riskejä tilalle.
2000-luvulla Suomessa on raportoitu kaksi tapausta, jossa metsäkoneenkuljettaja puristui kuoliaaksi hakkuukoneen kouraan.
”Kuljettaja on tutkinut puun pituutta mittaavan laitteen vikaa koneen ollessa käynnissä. Hakkuukouran karsimaterät ja vetorullat ovat sulkeutuneet, jolloin kuljettaja on jäänyt puristuksiin”, erikoistutkija Hannu Tarvainen TVL:stä kuvailee.
Kolmas samanlainen tapaus on sattunut vuonna 2005 suomalaiselle työntekijälle Kostamuksessa.
Suurin osa tapaturmista on kuitenkin pieniä. Vain lyhyttä sairauslomaa vaatineet, metsäalan palkansaajille sattuneet tapaturmat ovat lisääntyneet 16 prosenttia vuodesta 2005.
”Työt ovat lisääntyneet ja yrittäjät ovat palkanneet uusia työntekijöitä. Töitä tehdään kaksi- ja kolmivuorotyönä, usein pimeässä”, Tarvainen selittää.
Kaksi työsuhteessa olevaa metsuria on kuollut työtehtävissä 2000-luvulla. Toisessa tapauksessa vanerikoivun tyvestä irronnut soiro osui metsurin päähän, toisessa metsuri jäi puun alle.
Tarvaisen mukaan onnettomuuksia sattuu kuitenkin eniten harrastelijoille. Heidän onnettomuuksia ei näy TVL:n tilastoissa.
”Amatöörimetsureita kuolee muutama vuosittain”, Tarvainen kertoo.
Myrskypuiden korjuussa on kaikkein suurin riski. Se pitäisi Tarvaisen mukaan ehdottomasti jättää ammattilaisen hoidettavaksi.
Motoriikka hidastuu iän myötä.
”Vaikka ihminen olisi koko ikänsä kaatanut puita, jaloissa ei säily vauhti ikuisesti. Vain vikkelillä jaloilla pystyy juoksemaan konkelon alta”, Tarvainen muistuttaa.
Myös tuntuma metsätöihin katoaa nopeasti.
Tarvainen kertoo erään metsurin todenneen, että muutaman kuukauden tauon jälkeen menee vähintään kaksi viikkoa, että osaa kävellä moottorisahan kanssa metsässä kompastumatta.
Metsänhakkuuseen liittyvät työt kuuluvat lakisääteisten tapaturmavakuutusten kymmenportaisen luokituksen korkeimpaan riskitasoon.
”Metsätöissä olosuhteet muuttuvat jatkuvasti ja usein työskennellään yksin. Vaikka turvavarusteet ovat kehittyneet valtavasti, hakkuutöihin liittyy paljon riskejä”, Tarvainen toteaa.
”Lain mukaan työ ei saa olla vaarallista, vaan se pitää tehdä turvalliseksi”, hän täsmentää.
SUVI NIEMI
Vamma on
tavallisimmin sijoiltaan meno, nyrjähdys, haava
tai pinnallinen
vamma.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
