ptt:n taloustutka Uusi vuosi ja uusi euro
Juuri päättynyt vuosi jätti painavan jäljen eurooppalaiseen taloushistoriaan. Vielä ei kuitenkaan ole tarkkaa käsitystä, minkälainen tuo jälki lopulta on.
Varmaa on vain se, että vanhan euron aika on ohi. Edessä voi olla uuden euron aika tai sitten koko euroajan painuminen historian hämärään.
Vanha euro perustui kansallisvaltioiden erittäin laajaan itsenäisyyteen talouspoliittisessa päätöksenteossa. Vaikka vanhassa euromallissa olikin erilaisia sopimuksia, tosiasiallisesti kysymys oli vain suosituksista, joita kansallisvaltiot noudattivat ainoastaan silloin kun se sopi niiden tavoitteisiin. Yhteinen uskottava rahapolitiikka teki velkarahasta halpaa, mikä mahdollisti ongelmien piilottamisen valtion tai pankkien taseisiin.
Vuoden 2011 aikana vanhaa euroa yritettiin pelastaa monin keinoin. Laadittiin erilaisia hätäohjelmia ja lainattiin rahaa ongelmiin joutuneisiin maihin.
Kun annetut lainarahat eivät ratkaisseetkaan kriisiä, maksuhalukkuus vahvoissa euromaissa heikkeni. Lopulta rikas Eurooppa kulki maailmalla pyytämässä almuja Kiinan, Brasilian ja Venäjän kaltaisilta köyhiltä valtioilta, joiden kansalaisten elintaso on pieni murto-osa eurooppalaisten maiden kansalaisten taloudellisesta hyvinvoinnista.
Kun rikas Eurooppa ei pystynyt edes kertomaan, mihin se tarkkaan ottaen aikoi almujaan käyttää, rahan sijaan Eurooppa saikin näiltä mailta lähinnä sympatiaa.
Eurooppalaisilla päättäjillä kesti kauan ymmärtää, että kysymys ei ollutkaan yksittäisten maiden holtittomuudesta vaan syvemmästä kokojärjestelmää koskevasta ongelmasta.
Heinäkuun huippukokous oli viimeinen yritys pelastaa vanha euro. Huomio oli vielä silloin ennen kaikkea yksittäisen maan pelastamisessa (Kreikka) ja kansallisvaltioiden vastuiden rajaamisessa sijoittajien vastuuta lisäämällä.
Vuoden viimeisessä huippukokouksessa joulukuussa keskiössä oli jo uuden ja paremman euron luominen, missä sijoittajien ei tarvitsisi olla huolissaan rahoistaan. Suomessakin saivat laajan myönteisen vastaanoton uuteen euroon kuuluvat tiukat säännöt, joiden noudattamatta jättämisestä seuraa lähes automaattiset rangaistukset.
Vähemmälle huomiolle suomalaisessa keskustelussa on kuitenkin jäänyt se, että joulukuun kokous oli lähtölaukaus jollekin, jota Saksan liittokansleri Angela Merkel kuvaa maratoniksi, jonka maalissa on huomattavasti syventynyt talousunioni.
Huomattavasti syventynyt talousunioni tarkoittaa osin edelleen syventyvää yhtenäistä veropolitiikkaa (yhteisöverot), mutta ennen kaikkea lisääntynyttä yhteisvastuuta. Merkel on selvästi sanonut kannattavansa yhteisvastuun mukanaan
tuomia eurobondeja, kunhan syventyvän integraation maraton vuosikymmenen loppupuolella alkaa olla juostuna.
Suomalaisessakin talouspoliittisessa keskustelussa olisi korkea aika alkaa puhua itse aidasta, kun nyt keskustelu keskittyy lähinnä aidan seipäisiin. Olennaista ei ole yksittäinen päätös väliaikaisen vakausmekanismin määräenemmistösäännöistä, vaan sekin olisi nähtävä osana isompaa eurooppalaisen integraation tarinaa.
Vanhaan euroon Suomi lipui ilman riittävää yhteiskunnallista keskustelua. Uuden euron suhteen ei pidä toistaa samaa virhettä.
Jokaisen suomalaisen puolueen pitäisi selvästi linjata kantansa uuteen euroon ja sen mukanaan tuomaan yhteisvastuuseen. Toisaalta vastuullinen keskustelu edellyttää puolueilta myös perusteltua näkemystä siitä, mitä uudesta eurosta irtaantuminen merkitsisi Suomelle.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
