Lohenkalastuksenetiikasta on syytäkeskustella
Ammattikalastajat kalastavat lohta ihmisravinnoksi EU:n jakamien kiintiöiden puitteissa. Vapaa-ajankalastajille lohi on elämys. Jos lohen kalastuskuolevuutta on välttämätöntä vähentää suojelumielessä, kumpaakin kalastusta on rajoitettava.
Ammattikalastusta onkin rajoitettu jo 1980-luvulta lähtien. Jos taas katsotaan, että ammattikalastajien on luovuttava elinkeinostaan kokonaan, jotta harrastajien elämykset olisivat varmempia ja suurempia, ollaan kyseenalaisella tiellä.
Eduskunnassa puhunut islantilainen kalastusmatkailuguru Orri Vigfússon sanoo, että lohta voi kalastaa, mutta sitä ei saa tappaa eikä syödä.
Sama mies on kuitenkin sitä mieltä, että kalakannasta voidaan kalastaa kestävästi 20 prosenttia. Itämeren pyyntikokoisista lohista kalastetaan 10 prosenttia.
Vigfússonin mainostama pyydystä ja vapauta -kalastustapa ei takaa lohen eloonjääntiä ja kudun onnistumista. Tuoreessa kanadalaistutkimuksessa pyydystä ja vapauta -kalastuksen kohteeksi joutuneiden isojen lohien lisääntymismenestys oli merkittävästi huonompi kuin samankokoisilla lohilla, joita ei ollut pyydetty kyseisellä tavalla (Richard ym. 2012).
Isojen lohien ylös saaminen vie kalastajalta pidemmän ajan, ja niiden fysiologinen tila ehtii siten häiriintyä enemmän kuin pienempien lohien.
Vapaa-ajankalastajille suuret ennätyslohet ovat haluttua saalista. Kalakannan lisääntymiselle suurikokoiset kalat ovat kaikkein tärkeimpiä.
Voidaan myös pohtia, kuinka eettistä ylipäätään on kutujokeensa nousseen kalan kiusaaminen sokkitilaan, jotta rannalla siimaa kelaava kalamies saisi elämyksen ja ennätyssaaliistaan kuvan.
Kukaan ei voi väittää, että eläinrääkkäystä muistuttava pyyntitapa on ainoa oikea tapa pyydystää lohi ja että tämänkaltaisten elämysten varmistamiseksi lohen ammattikalastus täytyy lopettaa.
Maria Saarinen
FM, biologi
Turku
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
