Perussuomalaisten linja pysyi piilossa

Timo Soinin johtama perussuomalaiset on myötätuulessa. Perussuomalaisten puoluekokous Joensuussa sujui näytösluontoisesti Soinin ohjauksessa ilman näkyviä suuria ristiriitoja. Puolue asetti kokouksessaan päämäärän, se pyrkii seuraavaan hallitukseen.

Perussuomalaisten tulo hallitukseen onkin todennäköistä, jos viime eduskuntavaaleista tuttu jytky toistuu. Ennen eduskuntavaaleja on kuitenkin Euroopan parlamentin vaalit, joissa niissäkin puolueella on kovat tavoitteet.

Puolueen puheenjohtaja Soini ei lähde ehdokkaaksi eurovaaleihin, vaikka pitikin kannattajiaan jännityksessä asiassa. Todellisuudessa Soinilla ei ollut paljon vaihtoehtoja. Jos hän olisi lähtenyt Brysselin simpukkapatojen ääreen viideksi vuodeksi, hallitusprojektin kotona olisi voinut unohtaa.

Nyt Soini sen sijaan on varteenotettava poliittinen johtaja Suomessa. Hän on perussuomalaisten pääministeriehdokas, jota ei voi ohittaa olankohautuksella. Toisaalta, kun Soini nyt on pääministeriehdokas, hänen jokaista liikettään tarkastellaan tätä taustaa vasten.

Perussuomalaisten kokouksesta jäi poliittisesti outo maku. Puolue on rakentanut menestyksensä protestin varaan. Keskeistä sanomassa on ollut eurokriittisyys. EU-vastaisuudella onkin saatu aikaan hyvä tulos, kuten viime vaalit osoittavat.

Joensuussa puolue ei kuitenkaan naulannut vanhoja periaatteitaan kiinni. Itse asiassa kokouksessa ei hyväksytty yhtään mitään, vaan mahdolliset kannanotot jätettiin myöhemmin tehtäväksi. Euro-ohjelmaa valmistelee euroedustaja Sampo Terho, jonka omista näkemyksistä ei ole kovin paljon tietoa.

Viesti kokouksesta oli kuitenkin, että perussuomalaiset ei aja Suomen eroa eurosta, joskaan puolue ei myöskään kannata euroa. Soinin puolue siis hyväksyy euron käytännössä, mutta ei hyväksy sitä teoriassa.

Ota tästä sitten selvää, mikä perussuomalaisten linja oikein on.

Sama hämäryys koskee perussuomalaisten maahanmuuttopolitiikkaa. Puolue rakensi viime vaaleissa menestyksensä paljolti maahanmuuttopolitiikan arvostelun varaan. Monet olivat näkevinään perussuomalaisten riveissä suoranaista rasismia.

Timo Soini on pontevasti torjunut väitteet rasismista, mikä on ymmärrettävää. Soini on kuitenkin välttänyt huolellisesti vetämästä tiukkaa rajaa puolueen äärisiipeen. Ajatus on puoluetaktisesti perusteltu. Parempi pitää änkyrälinja valvovan silmän alla kuin heittää se ulos teltasta täysin villiin vapauteen.

Perussuomalaiset ovat onnistuneet puolueensa rakentamisessa jopa hämmästyttävällä tavalla. Puolueen edeltäjä SMP koki aikoinaan samanlaisen nousun, mutta hajosi nopeasti riiteleviin kuppikuntiin. Soini tietää hyvin, että tämä vaara väijyy myös perussuomalaisia.

Tästäkö johtuu sitten, että Soini on alkanut muistuttaa entistä enemmän suurta oppi-isäänsä Veikko Vennamoa, joka keräsi puolueessa kaiken vallan itselleen. Myös perussuomalaiset on Soinin puolue, jossa yksi mies päättää lähes kaikesta.

Jos perussuomalaiset aikoo seuraavaan hallitukseen, puolueen on tehtävä ensin kotiläksyt kuntoon. Tähän asti puolue on voinut rakentaa kannatusta pelkän tyytymättömyyden varaan. Tästä eteenpäin perussuomalaisia tullaan tarkastelemaan kuin mitä tahansa puoluetta. Puolueella, joka pyrkii valtaan, on oltava jokin linja.

Ei ole mahdotonta, etteikö Soini ehtisi tämän linjan rakentaa vajaassa kahdessa vuodessa. Kiire tällä projektilla kuitenkin on. Siihen sisältyy myös riskinsä.

Kun poliittinen puolue alkaa olla asioista jotakin mieltä, ja esittää vaihtoehtoja, osa nykyisistä kannattajista tippuu pois. Kaikkea ei voi enää tarjota kaikille.

Silti on päätettävä, ollaanko jonkin asian puolesta vai sitä vastaan.

Avaa artikkelin PDF