Lapsella oikeus hyvään kasvatukseen
vierasyliö
Jokaisella vanhemmalla on
käsitys vaikeuksista, joihin
lasten kasvattamisessa, huolenpidossa ja rakastavien rajojen asettamisessa välillä törmää. Velvollisuus hyvään ja lapsen perusoikeuksia kunnioittavaan kasvatukseen koskee kaikkia kasvattajia ja korostuu lastensuojelun sijaishuollossa.
Sosiaali- ja terveydenhuollon lupa- ja valvontavirasto
(Valvira) selvitti syksyllä 2012 asiakkaiden itsemääräämisoikeuden toteutumista sosiaalihuollon ympärivuorokautisissa palveluissa. Selvitys koski myös lastensuojelun sijaishuoltoa.
Selvitys tuotti tärkeää tietoa kasvatuskeinojen ja rajoitustoimenpiteiden käytön ohjauksen tarpeesta ja suuntaviivoja
valvonnan kohdentamiselle.
Lapsen oikeuksien sopimuksen ja lastensuojelun toimintaa
ohjaavan lastensuojelulain
tarkoituksena on turvata lapsen
oikeus turvalliseen kasvuympäristöön, tasapainoiseen
ja monipuoliseen kehitykseen sekä erityiseen suojeluun.
Vastuu huostaan otetun,
kodin ulkopuolelle sijoitetun lapsen arjesta ja arjen turvallisuudesta on lastensuojelulla, eli sillä sijaisperheellä tai
laitoksella, jossa lapsi asuu. Vastuu lapsen huollon jatkuvuuden turvaamisesta kuuluu lapsen asioista vastaavalle
sosiaalityöntekijälle.
Turvaamisvelvoitteeseen kuuluu lapsen tapaaminen
kahden kesken säännöllisesti
ja riittävän usein. Erityisen
tärkeää se on perhehoitoon
sijoitettujen lasten kohdalla, koska sijaisperheessä, toisin kuin laitoshuollossa, ei ole
useampia aikuisia, joiden
puoleen kääntyä, jos sijaisperheen vanhempien toimintaan liittyy ongelmia.
Onneksi meillä on sijaisvanhempia ja lastensuojelulaitosten työntekijöitä, jotka vastaavat parhaansa mukaan lasten yhä vaativampiin tarpeisiin ja
lainsäädännön vaatimuksiin. Tehtävä ei ole helppo.
Sijaishuollossa olevat lapset
kyseenalaistavat kasvattajan asettamia rajoja samoin kuin kodeissaan asuvat lapset, osa vielä rajummin. Lapsilla voi olla aikaisemmista olosuhteistaan tai läheistensä käyttäytymisestä
johtuvia ongelmia, traumaattisia kokemuksia tai kehityshäiriöitä, jotka tekevät arjesta
ja siihen kuuluvien velvollisuuksien täyttämisestä tavallista
vaikeampaa.
Lapsilla on perustuslain
mukainen oikeus henkilökohtaiseen vapauteen, koskemattomuuteen ja turvallisuuteen. Heillä on oikeus tulla kohdelluiksi tasa-arvoisesti yksilönä ja oikeus saada vaikuttaa
kehitystään vastaavalla tavalla itseään koskeviin asioihin.
Esimerkiksi lapsen ulkonäköön liittyvän sallitun ja
kielletyn rajanvedossa korostuu
lapsen laaja itsemääräämisoikeus, jota ei saa suhteettomasti rajoittaa.
Sijaishuollossa olevilla
lapsilla on oikeuksien lisäksi ikäkautensa mukaisia velvollisuuksia ja vastuita, ihan kuten muillakin lapsilla.
Lastensuojeluyksiköillä on lapsista hoito- ja kasvatusvastuu,
jonka toteuttaminen vaatii kasvatuskeinojen käyttöä ja kasvatuksellisten rajojen asettamista. Sääntöjen rikkomisesta tai velvollisuuksien laiminlyönnistä aiheutuvien seurausten on oltava kasvatuksellisia ja oikeassa
suhteessa tekoon.
Perusteltujen kasvatuksellisten seurausten tarkoituksena on nimenomaisesti kasvattaa eli tukea ja auttaa eikä itsetarkoituksellisesti rangaista lasta.
Jos lapsen oma tai toisen
henkilön terveys tai turvallisuus
vaatii, voidaan lapsen perusoikeuksiin puuttua lastensuojelulain mukaisilla rajoitustoimenpiteillä.
Rajoitustoimenpiteet eivät ole kasvatuksellisia keinoja, ja niiden käyttö rangaistuksena on kielletty. Niitä saa kohdistaa vain huostaan otettuun lapseen ja käyttää vain siihen tarkoitukseen kuin rajoitusta koskevissa säännöksissä on erikseen
tarkasti määritelty.
Rajoitustoimenpiteistä on
aina valittava lievin mahdollinen
vaihtoehto, ja niiden käyttö on lopetettava heti, kun se on mahdollista.
Perhehoidossa ainoa sallittu
rajoitustoimenpide on yhteyden-
pidon rajoittaminen, jos se on
lapsen edun takia välttämätöntä.
Lapsen tai huoltajan antama suostumus ei voi missään
tilanteessa oikeuttaa rajoitustoimenpiteiden käyttöä.
Rajoitustoimenpiteitä ei voi perustella laitoksen säännöillä,
koska perusoikeuden rajoittamisen on perustuttava lakiin ja yksilökohtaiseen harkintaan. Rajoitustoimenpiteitä ei siten voi automaattisesti kohdistaa kaikkiin yksikössä oleviin
lapsiin ja nuoriin esimerkiksi tulovaiheessa niin kutsuttuna sopeutumisjaksona tai pysäyttämismenettelynä.
Asuinhuoneiden ”ratsaamiset”, taskutarkastukset, esineiden haltuunotto tai puheluiden kuunteleminen systemaattisina toimintatapoina eivät ole sallittuja, vaan niiden tulee perustua yksilökohtaiseen harkintaan
ja rajoitustoimenpiteistä
säädettyihin edellytyksiin.
Kaiken lapsiin kohdistuvan vallankäytön pitää olla läpinäkyvää ja oikeudenmukaista.
Valviran selvityksen perusteella
lastensuojeluyksiköissä pitää nykyistä paremmin erottaa
tavallisten kasvatuskeinojen ja kasvatuksellisten seurausten käyttö lastensuojelulain
mukaisten, lasten perusoikeuksiin puuttuvien rajoitustoimenpiteiden käytöstä. Selvityksen perusteella on aloitettu valvontatoimet 30 lastensuojeluyksikössä.
Lastensuojeluyksiköissä pitää kiinnittää huomiota sääntöjen ja talon tapojen sisältöön sekä
kirjata entistä selkeämmin, minkälaisia seurauksia sääntöjen rikkomisesta tai velvollisuuksien laiminlyönnistä
milloinkin seuraa.
Asiallisina kasvatuksellisina seurauksina voidaan pitää esimerkiksi ns. ”kaiken kivan kieltoa”, jolla rajoitetaan musiikkilaitteiden tai vastaavien käyttöä tietyllä ajanjaksolla sekä kotiintuloajan, iltatoimien ja nukkumaanmenoajan aikaistamista.
Keskustelua sallituista kasvatuskeinoista on hyvä vielä jatkaa.
On tärkeää, että lapset ja
heidän läheisensä ymmärtävät lastensuojeluyksikössä käytössä
olevat kasvatuskeinot ja niiden perusteet. Erittäin tärkeää on, että kunnat huolehtivat velvoitteestaan valvoa sijaishuoltoa alueellaan ja sijoittamiensa
lasten osalta myös muualla.
Valvontaviranomaiset ovat ennalta ehkäisevästi tukemassa itsemääräämisoikeuden toteutumista ja lastensuojelun laadun parantamista sekä puuttumassa epäkohtiin käytössä olevin
keinoin ja resurssein.
Suunnitelmallisuus suojelee lasta myös lastensuojelussa.
KRISTIINA RUUSKANEN
Kirjoittaja on tarkastaja
terveydenhuollon lupa- ja
valvontavirasto Valvirassa.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
