Talvivaaran jätevedet jämähtivät lähijärvien syvänteisiin

Kuva: Pekka Fali

Kainuun ja Pohjois-Savon ely-keskukset kertoivat torstaina Sonkajärvellä Talvivaaran kaivoksen alapuolisten vesistöjen nykytilasta. Tiedot perustuivat kaivosyhtiön omiin velvoitemittauksiin ja ely-keskusten omiin mittauksiin.

Puhtaamman pintaveden ja syvänteisiin Talvivaaran kaivokselta kertyneen suolaisen jäteveden odotettiin sekoittuvan kevään aikana luonnollisen vesikierron kautta, mutta muutos järvissä on ollut selvästi odotettua pienempi.

Yhtenä keinona asian korjaamiseksi on kokeiltu suolaisen jäteveden pumppaamista ylös pintaveden joukkoon.

Pelättyä happopiikkiä ei tullut, ja pumppaaminen on yksi vaihtoehto. Näillä näkymin asiassa ei ole syytä hosua. Jos jotain tehdään, niin se tehdään harkiten selvityksiin tukeutuen. Mahdollista on yhä myös se, että luonnon oma vesikierto parantaa tilannetta, huomauttaa ympäristögeologi Ilkka Haataja Kainuun ely-keskuksesta.

Sulfaatti- ja natriumpitoisuudet pintavesissä ovat vähentyneet mittauspisteestä riippuen 22–60 prosenttia. Pitoisuudet ylittävät kuitenkin yhä selvästi luonnollisen tason.

Talven 2011 huippupitoisuuksista mittaustulokset ovat sulfaatin osalta puoliintuneet, vahvistaa hydrobiologi Veli-Matti Vallinkoski Pohjois-Savon ely-keskuksesta.

Esimerkiksi Savon ja Kainuun rajalla sijaitsevassa Laakajärvessä sulfaattipitoisuudet vaihtelivat 35–55 mikrogrammaan litrassa. Arvot ovat 15–30-kertaisia normaaliin verrattuna.

Vaikka kaivosyhtiö on aiheuttanut paljon ongelmia Kainuun ja Savon rajamailla, niin aivan kaikkea ei senkään niskoille voida laittaa. Viime kesänä julkisuudessa olleet ruskeat vaahtopäät Ylä-Savon mökkirannoilla johtuivat tyystin muista tekijöistä.

Veden vaahtoamisessa oli kyse sateisesta kesästä ja turvemailta tulleesta orgaanisesta aineesta, Vallinkoski kertoo.