Tuotantosopimukset viritetty teollisuuden näkökulmasta
”Ennen oli lehmät sidottu ja isäntä vapaa. Nykyisin on päinvastoin”, maitotilallinen Pekka Väänänen kuvaa tuottajan asemaa. Kuva: Viestilehtien arkistoTuotantosopimukset tuottajan ja lihateollisuuden välillä on kirjoitettu niin, että tuottaja pysyy lihatalon asiakkaana ja lihatalon raaka-aineen virta varmistetaan.
Näin arvioi MTK:n lakimies Marica Twerin Maaseudun Tulevaisuuden haltuunsa saamaa sopimusta.
”Sopimus on yksipuolinen ja se on kirjoitettu teollisuuden näkökulmasta”, hän kommentoi.
Sopimuksessa on esimerkiksi pykälä, joka velvoittaa myymään kaiken tilan tuotannon sopimuksen lihatalolle.
Twerinin mielestä pykälä estää tehokkaasti tuottajaa vaihtamasta lihataloa.
”Tuottaja ei sopimuksen mukaan saa pitää kahden lihatalon eläimiä yhtäaikaa. Se estää joustavan talon vaihtamisen”, Twerin sanoo.
Käytännössä pykälä vaatii, että navetan on oltava tyhjä vanhan lihatalon eläimistä ennen kuin sinne voi ottaa toisen talon eläimiä. Välivaiheessa tehokkuus heikkenee niin paljon, ettei tilan talous kestä sitä.
Pakkomyyntipykälää noudatetaan MT:n tietojen mukaan harvoin kirjaimellisesti.
”Teurastamot eivät ole vielä riitauttaneet ehtoa. En ole kuullut yhdestäkään”, MTK Pohjois-Savon järjestöagrologi Jari Kauhanen vahvistaa.
Lihatalot sallivat tuottajille myös lihan myynnin suoraan tilalta, vaikka sekin rikkoo tuotantosopimusta.
”Teurastamojen viesti on, että suoramyynti sallitaan. On suullinen lupaus, että niin saa tehdä”, Kauhanen sanoo.
Twerin ihmettelee, miksi joustavista käytännöistä sovitaan suullisesti, eikä niitä kirjoiteta sopimuksiin. Hän muistuttaa, että yrittäjä on allekirjoittanut sopimuksen.
”Lakimiehenä en voi neuvoa muuta kuin, että sopimusta on noudatettava. Tuottaja ottaa riskin, jos lähtee sitä rikkomaan.”
Kilpailu- ja kuluttajaviraston alkutuotantoselvityksen mukaan velvoite myydä tuotanto yksinoikeudella on kolmasosalla naudanlihan tuottajista.
Rangaistus pykälän rikkomisesta on viimeisen 12 kuukauden aikana maksettujen sopimuslisien palauttaminen kaksinkertaisena. Lisäksi takaisin pitää maksaa muut saadut edut.
Korvauksen summa voi nousta kymmeniin tuhansiin.
Lisiä maksetaan suurista tuotantomääristä ja kerralla haettavasta isosta erästä. Jos tila toimittaa yli 500 lihanautaa vuodessa yli 30 eläimen erissä, tuottaja palkitaan 17 sentin korotuksella kilolta.
Luvuista voi laskea, että 500 kappaletta 350-kiloisia nautoja toimittavalle tuottajalle lisä on vuodessa 29 750 euroa. Sakkoa kertyisi siis pelkistä määrälisistä 59 500 euroa.
Lisiä maksetaan myös pihatosta ja kesällä lihan korkean kysynnän aikaan tehdyistä toimituksista.
MTK:n lihavaliokunnan nautajaoston puheenjohtajan Tomi Toivasen mukaan sopimuksen kattama kokonaisuus on niin laaja, että se vaatii myös lojaalisuutta.
”Se on tuotantosopimus, eikä vain kauppasopimus. Sopimuksen tehnyt saa neuvontaa, vakuudetonta luottoa eläinten hankintaan sekä rakennus- ja ruokintapalveluita”, Toivanen sanoo.
Toivanen myötää myös, että sopimus on kirjoitettu niin, että lopullinen valta mahdollisessa riidassa on lihatalolla.
”Eri asia olisi, jos tuottaja tekisivät pelkkiä kauppasopimuksia. Sen perusteella tuottaja ostaisi vasikat ja myisi ne eteenpäin parhaalla saamallaan hinnalla.”
Toivanen ei usko, että teollisuus suostuisi tekemään kauppasopimuksia.
Kauhasen mukaan velka lihatalolle vain kiristää otetta tuottajasta.
”Eläimet ovat lihatalon omaisuutta kunnes luotto on maksettu kokonaan pois. Ne on pakko myydä takaisin samalle talolle. Se on vielä tiukempi ehto kuin tuotantosopimukset.”
AIMO VAINIO
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
