
Yle: Venäjä-aineistojen käyttöä rajoitettiin vuoteen 9999 − epäilys itsesensuurista heräsi
Orpon hallitus valmistelee lisäksi lakimuutosta, joka pidentäisi ulkoministeriön ja presidentin kanslian asiakirjojen salausaikaa 25 vuodesta 40 vuoteen.Kansallisarkisto on rajoittanut pääsyä Venäjältä tuotuihin historiallisiin aineistoihin. Esimerkiksi 1900-luvun alun piirroksia Suomenlinnasta voi katsella vain valvotuissa olosuhteissa.
Rajoituksen kerrotaan olevan voimassa syksystä 2022 vuoden 9999 loppuun. Asiasta uutisoi Yle. Rajoitukset Kansallisarkiston käyttöön perustuvat Venäjän kanssa tehtyihin sopimuksiin.
Ylen haastattelemat tutkijat Helsingistä, Tampereelta ja Turusta ovat vakavasti huolissaan suomalaisen historiantutkimuksen tulevaisuudesta. Venäjä-aineistojen rajoitukset ovat heidän mielestään osa laajempaa muutosta.
Venäjän arkistoissa on valtavasti Suomea koskevaa aineistoa. Kopioita siitä alettiin tuoda Suomeen järjestelmällisesti, kun Kansallisarkisto käynnisti yhteistyön venäläisten arkistojen kanssa vuonna 2005.
”Pelkästään Suomenlinnasta saimme kymmenisentuhatta sivua uutta tutkimusaineistoa. Aiemmin Suomenlinnan vaiheista Venäjän vallan aikana oli Suomen arkistoissa vain vähän tietoa”, Kansallisarkiston entinen pääjohtaja Jussi Nuorteva kertoo.
”Kansallisarkisto ei voi yksin tehdä ratkaisuja, jotka loukkaisivat tiedon- ja tutkimuksen vapautta.”
Hän ihmettelee, mihin lakeihin rajoitukset voivat perustua.
”Kansallisarkisto ei voi yksin tehdä ratkaisuja, jotka loukkaisivat tiedon- ja tutkimuksen vapautta.”
Lähtökohtana on aina ollut, että arkistojen tulee olla mahdollisimman avoimesti kaikkien käytettävissä, se on demokratian perusta, Nuorteva toteaa.
Kansallisarkisto on suomalaisen historiantutkimuksen kivijalka, sillä se säilyttää ja tarjoaa käyttöön ne alkuperäiset lähteet, joiden varaan tutkimus ja opetus Suomessa rakentuu. Kuva: Timo HeikkalaYksi esimerkki poistuneista aineistoista on tietokanta tuhansista neuvostoliittolaisista siviilivangeista, joita suomalaiset pitivät siirtoleireillä Itä-Karjalassa vuosina 1941–1944, Nuorteva kertoo. Hänen mukaansa vuosikymmeniä sitten laadittu tietokanta oli tärkeä tutkijoille ja sukututkijoille.
Vielä alkuvuodesta 2023 se oli verkossa, mutta sittemmin katosi.
Nuorteva toimi Kansallisarkiston pääjohtajana lähes 20 vuoden ajan.
Suomeen ostettavista aineistoista ja neuvotteluista venäläisten arkistojen kanssa vastasi historian professori Dmitri Frolov.
Professori teki vuosia töitä, jotta aineistot saataisiin vapaasti verkkoon. Hänen mukaansa Venäjän arkistolaitos vastusti sitä, mutta pykälä saatiin lopulta viimeisimpiin sopimuksiin.
”Venäjällä asiakirjojen salaisuusluokitus ja henkilötietorajoitukset on poistettu. Silti Kansallisarkisto rajoittaa niiden käyttöä. Miksi se tekee nyt sen, mitä Venäjä aikanaan vaati?”
Frolov epäilee, että Kansallisarkistossa on turvauduttu itsesensuuriin.
”Siinä haisee kilometrien päähän, että poliittinen ja virkamieseliitti pelkäävät käsitellä 2000-luvun alun historiaa, Venäjä-suhteita ja niihin liittyneitä tapahtumia.”
Samaan aikaan kun pääsy Kansallisarkiston Venäjä-aineistoon takkuaa, hallitus valmistelee lakimuutosta, joka pidentäisi ulkoministeriön ja presidentin kanslian asiakirjojen salausaikaa 25 vuodesta 40 vuoteen. Toimia perustellaan Suomen turvallisuudella.
Poliittisen historian tutkija Aleksi Mainio pitää suunnitelmaa hälyttävänä.
”Siinä haisee kilometrien päähän, että poliittinen ja virkamieseliitti pelkäävät käsitellä 2000-luvun alun historiaa, Venäjä-suhteita ja niihin liittyneitä tapahtumia”, Mainio sanoo.
Suomen historiallinen seura ja Journalistiliitto ovat jättäneet lakiehdotuksesta kriittiset lausunnot.
Kansallisarkisto on suomalaisen historiantutkimuksen kivijalka, sillä se säilyttää ja tarjoaa käyttöön ne alkuperäiset lähteet, joiden varaan tutkimus ja opetus Suomessa rakentuu. Viraston lakisääteisiin päätehtäviin kuuluu asiakirjallisen kulttuuriperinnön säilymisen turvaaminen ja sen käytön edistäminen tutkimuksessa.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat








