Ministeri haluaa kokeilukulttuurin
Joensuu (MT)
Säästöt, leikkaukset ja rakenneuudistukset eivät nosta Suomea, vaan lisäksi tarvitaan toimintatapojen uudelleen miettimistä ja järjestämistä.
Siinä on hallituksen kunta- ja uudistusministeri Anu Vehviläisen (kesk.) ajattelun ydin.
Hän sanoo olevansa uudesta tehtävästään innostunut, koska ei viihdy pelkästään mukavuusalueillaan, vaan tahtoo olla luomassa uutta.
Vehviläinen käynnistää kokeilukulttuuria, jossa ideoita kysytään kunnista, maakuntaliitoista, järjestöistä ja kansalaisilta. Muutama päivä sitten kokeiluideoita kuuluttavat kirjeet lähetettiin maakuntien liitoille.
Elokuussa samansisältöinen kirjelmä tupsahtaa kuntiin.
Kirjeessä kysytään muun muassa, minkä yhteiskunnallisen epäkohdan ratkaisemisessa pitäisi kokeilla uusia ratkaisumalleja.
Kesäksi on avattu digitaalinen ideapaja Otakantaa.fi-palvelussa, jossa kuka vain voi esittää ideaansa kokeiltavaksi.
”Paras kokeiluidea syntyy alhaalta ylöspäin. Me annamme apua ja tukea, mutta käytännössä kokeilut toteutetaan paikallisella ja alueellisella tasolla tai satunnaisotannan pohjalta”, Vehviläinen selvittää.
”Laajemminkin haluaisin muuttaa puheentapaa, ettei enää painotettaisi niinkään valtiovallan ohjausta suhteessa kuntiin, vaan tavoiteltaisiin vuorovaikutussuhdetta.”
Kokeiluiksi on esitetty muun muassa koulujen kesälomien siirtokokeilua, kesäasuntojen muuttamista ilmoitusmenettelyllä vakituiseksi asunnoksi, venäjän kielen kokeilua Itä-Suomessa ja perustulokokeilua.
Myös tieasiat, liikennepolitiikka ja digitalisaatio ovat entisen liikenneministerin sydäntä lähellä, mutta nyt puhutaan kunnista.
Mitä niistä jää jäljelle, kun suuri sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistaminen on toteutettu?
”Soten jälkeen kunnan rooli ehdottomasti muuttuu, mutta eivät kunnat häviä minnekään.”
Vehviläinen pitää itsestään selvänä, että kolme hallinnon tasoa säilyy: kunnallinen, alueellinen ja valtiollinen.
Vapaaehtoisiin kuntaliitoksiin kannustetaan tälläkin hallituskaudella, mutta nyt kuntarakenne ei ole enää keskeisin kysymys.
”Erityisesti sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestäminen kuntaa suurempien itsehallintoalueiden pohjalta laittaa meidät pohtimaan, mikä on tulevaisuuden kunta. Haastan kuntapäättäjiä miettimään, miten kunnat voivat vaikuttaa alueittensa elinvoimaisuuteen, työpaikkojen syntyyn, edistää yrittäjyyttä ja niin edelleen.”
Vehviläinen on huolissaan siitä, että kuntien tehtävät ja velvoitteet ovat edelleen lisääntyneet.
”Yksi esimerkki tehtävien karsintaan on vähentää tiukkaa normisäätelyä, tilastointia ja raportointia. Palvelutyötä tekeviltä menee liian paljon aikaa tietojen keräämiseen ja siirtämiseen.”
Vehviläinen korostaa, ettei ole tarkoitus heikentää ihmisten terveyteen, hoivaan ja koulutukseen liittyviä palveluita, mutta asioita on nyt vain voitava tehdä toisin.
Kuntien normien purkulistalla ovat myös kelpoisuusehdot ja ryhmäkoot.
Esimerkin onnistuneesta uudistuksesta Vehviläinen ottaa Liperin kunnasta, jossa saatiin puolen miljoonan euron säästöt siirtymällä tuntiperusteiseen päivähoitomaksuun.
”Siinä voittavat sekä perheet että kunta”, Vehviläinen kehuu.
Vehviläinen näkee, ettei kunta jatkossa ole enää ”peruspalvelukunta”, vaan sen rooli löytyy elinvoiman, yrittäjyyden ja työllisyyden edistämisestä.
Liisa Yli-Ketola
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
