Konkurssin jälkeenWigren saneerataan tuloskuntoon
Kari Salonen Vappunakkeja menossa uuniin Perniön Lihan tehtaalla. Työn ääressä Markku Villa. Kuva: Viestilehtien arkistoSALO (MT)
Konkurssi ei ole kaiken loppu. Ainakaan, jos yrityksellä on hyviä tuotteita.
Näin totesi joukko Perniön Lihan sijoittajia, kun tamperelainen Yrjö Wigren Oy, Suomen vanhin, vuonna 1917 perustettu makkaratehdas meni keväällä 2011 konkurssiin.
”Wigrenillä on aina ollut ihan älyttömän hyvät tuotteet ja brändi on tunnettu koko maassa. Eihän sellaista tilaisuutta voinut päästää käsistä”, pohtii Perniön Lihan toimitusjohtaja Rami Himanto.
Koska pieni ja paikallinen Perniön Liha on viime vuodet itse tähynnyt vahvasti markkinaosuutensa kasvattamista, Wigrenin kautta markkinaosuutta saatiin haukattua kerralla kunnon siivu. Kumppaniksi saatiin kiinteistösijoitusyhtiö Interavanti Oyj.
”Kun yritys menee konkurssiin, hinta on ostajalle kohdallaan. Se ei ole salaisuus, että ostimme Wigrenin konkurssipesän 1,9 miljoonalla eurolla.”
Se, mistä Himanto kumppaneineen oli valmis maksamaan, oli tunnettu brändi. Kaupan päälle tuli ammattitaitoinen ja motivoitunut henkilökunta.
”Kun heille selvisi, että yritys jatkaakin ja työpaikat ovat turvattu, sen tunnelman saattoi aistia. On iso juttu pienelle ihmiselle, että työpaikka säilyy.”
Ostajat halusivat myös vakuuttaa, että he luottavat työntekijöiden osaamiseen. Ilman henkilökuntaa ei tuotteistakaan ole mitään jäljellä.
”Meistä oli tärkeää sanoa ääneen, että arvostamme henkilökuntaa ja olemme läsnä siinä arjen tekemisessä”, Himanto toteaa.
”He ovat itse aina tienneet, että ovat ammattilaisia. Mutta kun sen joku sanoo ääneen ja arvostaa sitä, sillä on vaikutusta. Liian usein yrityksen johto ei muista kiittää henkilökuntaa.”
Saneeraaminen ei ole koskaan helppoa. Wigreniin on nyt vuoden verran puhallettu uutta voimaa.
”Toimin itse haltuunottovuoden Wigrenin toimitusjohtajana. Vuodenvaihteessa saimme paikalle Seppo Virtasen, raskaan sarjan liha-alan osaajan.”
Himanto kuvailee Wigrenin vanhaa kulttuuria kahden kerroksen kulttuuriksi.
Työntekijät tekivät töitä ja herrat hoitivat konttorilla omaa leiviskäänsä.
Välissä oli kuilu.
”Me tulemme pienestä yrityksestä, missä työtä tehdään rinta rinnan. Se tapa haluttiin viedä saman tien Wigrenille.”
Nyt toimitusjohtaja istuu työntekijöiden kanssa samassa kahvipöydässä ja on aktiivisesti läsnä tuotannossa.
”Yrityksen kulttuuria ei hetkessä muuteta”, Himanto sanoo.
”Olemme tehneet tosissamme töitä ja huolehtineet siitä, että jokainen tietää meidän olevan sitoutuneita yhteiseen asiaan.”
Hankalinta on toiminnan kehittäminen vanhanaikaisissa ja toimimattomissa tiloissa.
”Kun yrityksellä on mennyt 20 vuotta huonosti, voi vain arvailla missä kunnossa koneet ovat. Uusia investointeja ei ole tehty ja nyt pitäisi siis laittaa vähän kaikkea yhtä aikaa kuntoon.”
Heti ei uusiin tiloihin ole varaa investoida.
”Nyt viilataan ensin itse toimintaa.”
Heti alkuun Wigrenin tuotteet käytiin tarkalla seulalla läpi. 210 tuotteesta jäi jäljelle 60.
”Tuotelistalla oli vähän sitä sun tätä. 155 tuotetta tapettiin kylmästi.”
Laaja tuotevalikoima kuvastaa vanhan Wigrenin ongelmaa.
”He halusivat kilpailla isojen kanssa. Eihän se toimi. Pitää erikoistua ja erottautua. Olla parempi kuin kukaan muu siinä omassa alueessaan.”
Tuotteista poistettiin natriumglutamaatti ja kamara.
Lihapitoisuutta kasvatettiin samalla.
Oma haasteensa oli luoda taas tavarantoimittajille ja ostajille usko siitä, että Wigren on taas varmalla pohjalla.
”Liiketoiminnan startissa tarvitaan uskottavuutta ja taloudellista vakautta. Tavarantoimittajille piti luoda uusi usko siitä, että Wigren pystyy maksamaan laskunsa.”
Alkuun keskusliikkeet seurasivat toimintaa suurennuslasilla.
”Heitä kiinnosti vain yksi asia, toimitusvarmuus.”
Rami Himanto uskaltaa jo huokaista.
”Haltuunotto ja toiminnan viilaaminen vie oman aikansa. Kipeää se tekee, mutta hyvä tästä tulee.”
STINA HAASO
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
