Kiina on riskibisnes – ja iso mahdollisuus

Kiinassa piilee suuri bisnesmahdollisuus.

Tämän tietävät kaikki ja myös ne kymmenet suomalaiset elintarvike- ja tietotekniikan yritykset, jotka osallistuivat tammikuussa ministerin vetämälle vienninedistämismatkalle Kiinaan.

Ohjelmassa oli vierailukäyntejä viranomaisten luo, yrityksiin ja muun muassa jättimäisiin verkkokauppa Alibabaan ja Shanghain vapaakauppasatamaan.

Tarkoituksena ei ollut saada heti kauppoja, vaan tutkailla markkinoita.

Moni yllättyi. Halpatuotantomaana tunnettu Kiina olikin kuluttajille kallis.

Vaikka keskipalkka on alle meikäläisen

tonnin, maitolitra maksoi enemmän kuin euron. Vientiväki vieraili tietenkin maksukykyisten suosimissa ja länsiruokaakin tarjoavissa kauppaketjuissa, joiden hyllyille omaakin tuotantoa havitellaan. Eikä maito ole Kiinassa kansan

perusjuoma.

Suomi-ruokaa esiteltiin auliisti kiinalaisille ostajille, suurlähetystössä ja hotellissa. Rehelliset suomalaiset kertoivat avoimesti bisnesideoistaan sekä siitä, missä ja millä menetelmillä kaupattavat tuotteet on valmistettu. Kiinalaisia kiinnostaa nimittäin turvallinen ruoka.

Kiinassa sen merkitys on eri kuin meillä, sillä siellä maaperä, ilma ja vesi ovat saastuneita

ja ruuassa jopa myrkkyä. Vuonna 2008 maitojauhetta oli terästetty melamiinilla, jotta sen proteiinipitoisuus nousisi. Jauhetta käytettiin

äidinmaidonvastikkeisiin. Valmistajana oli myös Arla, joka keskeytti tuotantonsa Kiinassa

siihen.

Myös tunnetuista suklaamerkeistä löytyi

samaa myrkkyä.

Tilaisuuksien seuraaminen tuntui kummalliselta: eikö nyt hyvänen aika ruuan nettotuojamaa suorastaan ime meidän puhtaan

ruokamme markkinoilleen, kun kuulee, että sellaista on? Pitääkö sitä tosiaan tyrkyttää?

Kiinalaisten – kuten arabien ja monien

muidenkin – kanssa käydään kauppaa pitkään hieromalla. Mutta kun Kiinasta on kyse, mieleen voi hiipiä epäily siitä, onko kyse todella kulttuurista ja vilpittömästä kyselystä vai jopa vakoilusta.

Maa kuuluu kauppajärjestö WTO:hon, mutta kopiointi on maan tapa. Sama tennaritehdas syytää aitoa ja feikkiä. Jos kopioidaan suomalaista designia, autoja, musiikkia,

kokonaisia eurooppalaisia kaupunkeja,

venäläisiä hävittäjiä ja niiden varaosia ja niistä

tehdään vientituotteita kolmansiin maihin, miksei sitten suomalaisten T&K-panosten helmiä?

Valuvatko suomalaisten hienot ohjelmistoideat, pakkauskeksinnöt ja Lignell & Piispasen mainiot marjaliköörit pullojen designia myöten kiinalaisten firmojen taskuun?

Edistävätkö suomalaisten ministerien vientimatkat kiinalaista kopiovientiä kolmansiin maihin?

Sopii miettiä. Meneekö Atria tai HK Scan kerralla kanttuvei, jos kiinalaiset alkavat myydä koiranlihaa suomalaismerkkien alla?

Entä kuinka suuren riskin yritys ottaa

mennessään maahan, jossa mahdollisuuksien ohella on myös selviä riskejä? Riskit tunnistetaan, mutta niitä halutaan ottaa. Mutta entä jos sianlihaa päästään suurten odotusten

jälkeen viemään, ja tuotebrändit päätyvät

kopiointiin?

Toisaalta Kiinassa on saatettu myydä jo nyt puhdasta suomalaista lihaa, mutta jollakin

muulla merkillä. Sitä on laivattu jo pitkään Hong Kongiin, eikä tie sieltä eteenpäin ole kuulemma edes lihatalojen itsensä tiedossa.

Mutta kannattaako kaupan hyllylle edes

pyrkiä vai olisiko vauhdilla kasvava verkkokauppa turvallisempaa? Voisi valmistaa koti-Suomessa, varastoida jättisatamissa ja toimittaa suoraan kuluttajille?

Tähän saumaan kaivautui Helsingin Mylly, joka sai kaurapuuroaineksensa myyntiin kiinalaiseen verkkokauppaan.

Vai ovatko verkot sittenkin kivijalkakauppoja

suurempi riski, kun niitä voi hallita joku muu kuin myyjä?

Suomalaiset vierailivat Cityshop-nimisessä

upouudessa kauppapalatsissa, jonka hyllyllä oli kiinalaisen mustan porsaan laatulihaa, australialaista nautaa ja meneillään Britannian ja Irlannin teemaviikot: vihreyttä, puhtautta ja luonnonmukaisuutta.

Suomalainen ruokaväki pääsi tapaamaan kauppaketjun johtoa, mutta kysyi vasta pienen kylkeentökkimisen jälkeen, kuinka saada

Suomi teemaviikoksi. Vastaus ei yllättänyt:

lähettämällä kuvastot ja olemalla aktiivinen. ”Suomalaiset perinteiset tuotemerkit kiinnostavat meitä kovasti”, kuului johdon kannustus.

Ovathan kaikki nyt varmasti muistaneet

toimittaa kataloginsa Shanghaihin?

Avaa artikkelin PDF