HELLAN KULMAlla Maistuvia juureksiakotimaasta
Viime viikonloppuna pohdiskelin kaupassa, mitä ruuaksi laittaisin. Onneksi viivyttelin juureshyllyllä. Tarjolla oli monipuolinen valikoima kotimaisia juureksia. Jopa palsternakkakin näytti vielä valmiissa pakkauksissaan hyvältä ja tuoreelta.
Kotona tyhjensin pussit ja pakkaukset pesualtaaseen ja ryhdyin valmistelemaan soppaa. Juurekset tuntuivat niitä pestessä kiinteiltä, olivat varmaan viljelijöiden ja tukun varastoista suoraan aamulla kaupan hyllyille tuotuja.
Juureksia valmistellessani maistoin palan sieltä ja toisen tuolta. Raikkaan ja tuoreen vaikutelma vain vahvistui: aivan ihania, hyvältä maistuvia juureksia. Hiukan jo vilahti mielessä sopankeittosuunnitelman vaihtaminen salaatiksi.
Onneksi kuitenkin maltoin mieleni ja kypsentelin sopan. Juuresten maut tukivat hienosti toinen toisiaan, ja minut yllätti maussa tuntuva makeus. Sitä ei yleensä enää näin talvijuuresten kaudella osaa odottaa. Nakkien lisääminen soppaan oli melkein turhaa, niin hyvää soppa oli ilmankin.
Sopan onnistumisen suurin salaisuus on juuresten viljely- ja varastointiketjun onnistunut yhdistelmä. Vielä kuluttajan käsittelyyn päätyessäänkin kasvikset ovat ensiluokkaisia.
Kun muistelen entisaikoja, usein juuresten laadussa oli monenmoista moitittavaa: oli nahistumista ja laikkuisuutta. Nykyään sellaisiin kasviksiin ei enää törmää, ellei ole juureksia omassa jääkaapissaan nahistuttanut.
Kyllä olen tyytyväinen, ettei minun tarvitse yrittää selviytyä kasvukaudella porkkanakemppien ja muiden tuholaisten kanssa. Ei tarvitse myöskään miettiä, mitä sellerien ja lanttujen kasvu edellyttää maan kasvukunnosta.
Hienoa, että isossa mittakaavassa toimivat viljelijät hoitavat nämä asiat puolestani, ja minä saan nauttia raikkaista kotimaisista juureksista näin keskitalvella!
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
