vierasyliö Ruoka on tulevaisuuden kasvuala

Vakavan taloudellisen tilanteenkin vallitessa tulee nähdä maaseudun merkitys.

Väestön kasvu, elintason nousu, ruokakriisi ja ilmastonmuutos vaikuttavat merkittävästi elintarvikemarkkinoihin.

Maa- ja metsätaloudelle ja maaseudun elinkeinoille

avautuu uusia mahdollisuuksia.

Hallitusohjelman lähtökohtana on maaseudun monituloyrittäjyyden kehittäminen ja vahvistaminen. Monipuolistetaan maaseudun uusiutuviin luonnonvaroihin ja muun

muassa matkailuun perustuvaa yrittäjyyttä.

Kannattavan maatalouden edellytyksiä parannetaan

kohdentamalla tutkimuksen, neuvonnan ja koulutuksen

resursseja liiketalous- ja

yrittäjäosaamiseen.

Suomi ei tule pärjäämään bulkilla vaan laatuun ja erikoistumiseen ja elintarvikkeiden turvallisuuteen perustuen. Ruokasektori on tulevaisuuden kasvuala, jonka kilpailukykyä

ja yhteistyötä kehitetään

kansallisessa ruokastrategiassa

ja ruokapoliittisessa selonteossa asetettujen suuntaviivojen

mukaisesti.

Ruokaturvallisuus on jatkossakin Suomen kansainvälinen vahvuus.

Hallituksen tavoite on suomalaisten elintarvikkeiden, luomu- ja erikoistuotteiden jalostuksen, markkinoinnin ja viennin tehostaminen. Tämä tulee

vaatimaan työ-ja elinkeinoministeriön ja maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalat ylittävää ponnistusta.

Pienimuotoisen elintarvikejalostuksen ja myynnin mahdollisuuksia parannetaan

lainsäädännön keinoin. Turvallisuudesta tinkimättä on

vähennettävä EU-säännösten

”kolkkapoikamaista” byrokraattista tulkintaa, joka nostaa

kustannuksia ja esimerkiksi

elintarvikeasetuksen osalta voisi estää kotiteurastuksen

yhteydessä syntyvän teurasjätteen hautaamisen.

Luomuruokaketjua on kehitettävä ja lähiruuan jalostusastetta on nostettava.

Luomu- ja lähiruuan osuuden kääntäminen vahvaan nousuun tulee ottaa Suomen maatalouspolitiikan strategiseksi tavoitteeksi. Kehittämisessä painotetaan muun muassa luomueläintuotannon houkuttelevuutta.

Kasvatetaan luomu- ja

lähiruuan osuutta julkisista hankinnoista parantamalla ja vahvistamalla pienyritysten ja lähiruuan tuottajien osallistumista julkisten hankintojen kilpailutuksiin esimerkiksi parantamalla hankintaosaamista ja laadullisten kriteerien esilletuloa.

Lähiruuan aseman vahvistaminen edellyttää myös lähellä tuotantoa toteutettavan

jalostuksen. Onkin tärkeätä varmistaa elintarvikevalvonnan

ohjauksen toimivuus ja

toimijoiden yhdenvertaisuus. Hallitus lähtee siitä, että selvitetään elintarvikevalvonnan kokoaminen valtion viranomaiselle. Esimerkiksi Eviralle.

Kansallisen tuotantomme asemaa vahvistaa se, että

jokaiselle kuluttajalle turvataan oikeus tietää ruuan alkuperä, tuotantotapa ja koostumus. Elintarvikkeiden jäljitettävyys parantaa kuluttajien luottamusta.

Kun ketju toimii, kuluttajan

valinnat ohjaavat kauppaa, teollisuutta, ravitsemuspalveluiden tarjoajia ja maataloutta toimimaan asiakaslähtöisesti.

Hallitusohjelmassa on

sovittu, että avoimuuden ja

läpinäkyvyyden lisäämiseksi

tehdään selvitys elintarvikkeiden pakkausmerkinnöistä

mukaan lukien alkuperä,

tuotantotapa, tuoreus, koostumus, vierasaineet, lisäaineet ja harhaanjohtavat nimimerkinnät sekä geenimuunneltujen

ainesten käyttö.

Suomi edellyttää Eurooppa-neuvoston aikaisempienkin päätösten mukaisesti, että

maatalousreformissa tunnustetaan Suomen erityisolot ja maataloustuotannon edellytykset tulee säilyttää kaikilla yhteisön alueilla mukaan lukien syrjäiset ja luonnonolosuhteiltaan

vaikeat alueet.

EU:n sisäinen tukijakauma perustuu yli 20 vuoden tuotantohistoriaan, eikä se vastaa 27 erilaisen maan muuttuvilla

markkinoilla toimivan maatalouden vaatimuksia.

Tämän vuoksi hallitus nyt ensimmäisen kerran on selkeästi

ohjelmassaan esittänyt tavoitteen, että sitä on korjattava

oikeudenmukaisemmaksi sekä paremmin eri jäsenmaiden ja alueiden erityispiirteitä ja

tuotanto-olosuhteita huomioivaan suuntaan.

EU:n tukijärjestelmän oikeudenmukaisuus edistää myös EU:n ja kansallisten tukien

hyväksyttävyyttä ja perusteltavuutta. Yhteisen maatalouspolitiikan ja sen rahoitusperustan uudistamisella varmistetaan

jäsenmaiden tasapuolisempaa

maksuvelvollisuutta ja kevennetään byrokratiaa ja tuelle kyetään asettamaan ylärajat.

Tavoitteena on EU:n ja kansallisten tukien suuntaaminen Suomen maatalouden erityistarpeet huomioon ottaen.

Meidän on myös ratkaisuissa

edistettävä kansallista mahdollisuutta varmistaa Suomen maatalouden erityistarpeiden mukaisesti maataloustuotannon monipuolisuus ja keskeisten tuotteiden tuotannolla kansallinen huoltovarmuus.

Maatalousyrittäjien tuotantokustannukset vaativat nousevan energia- ja kuljetuskustannusten aikana myös huomiota erityisesti rehu- ja lannoitekustannusten osalta.

Koko maatalouden ja

tuottajien kannalta on myös

parannettava tuotteiden

pääsyä kauppaan ja jakeluun ja

arvioitava kaupan ja jalostuksen määräävää roolia.

Ympäristötukien ehdot on myös muutettava entistä vastikkeellisemmiksi ja enemmän ympäristö- ja vesistön suojeluun kannustaviksi. Tuet on kohdistettava aktiiviviljelyyn eikä omistamiseen.

Tukijärjestelmää tulee yksinkertaistaa ja viljelijän hallinnollista kuormitusta vähentää.

Hallitusohjelmassa linjattiin myös, että hallitus seuraa nuorten viljelijöiden ja aktiivitilojen

kannattavuuden kehitystä muun muassa maitotaloudessa ja ryhtyy tarvittaessa toimintaedellytykset turvaaviin toimenpiteisiin.

Maataloustukijärjestelmän yksinkertaistamisessa ja

selkeyttämisessä korostetaan tukiperusteiden läpinäkyvyyttä. Tukia on myös suunnattava

selkeästi aitoon aktiivituotantoon.

KARI RAJAMÄKI

Kirjoittaja on kansanedustaja (sd.) ja maa- ja metsätalousvaliokunnan sekä valtiovarainvaliokunnan jäsen.

Avaa artikkelin PDF