”Itä-Suomessa koulumatkat kohtuuttoman pitkiä”
Miksei kaikissa kunnissa ole joustoa tehdä yhteistyötä naapurikuntien kanssa, jotta nuorten opiskelu olisi jouhevampaa sekä kasvua ja jaksamista tukevaa?
Tätä ihmettelevät itäsuomalaiset vanhemmat.
”Lapselle lähin koulu sijaitsee naapurikunnan puolella. Kunnan määräämään lähikouluun on matkaa huomattavasti enemmän.”
”Tämä lisää lapsen koulupäivän pituutta taksikyydeissä istumalla. Kotikunta ei suostu maksamaan koulukuljetusta lähimpään kouluun, koska se on toisen kunnan puolella. Vanhemmat maksavat koulukuljetukset itse,” itäsuomalaiset vanhemmat kertovat esimerkkitapauksesta.
He eivät halua nimeänsä julkisuuteen.
Länsi-Savo (18.5) käsitteli uutisessaan itäsuomalaisten lasten pitkää matkaa oppimaan.
Itä-Suomen aluehallintoviraston sivistystoimen johtaja Markku Huttusen mukaan aivan ensin pitäisi määritellä yksiselitteisesti, mikä on lähikoulu. Sitten voidaan miettiä, miten esimerkiksi valtionosuuksilla voitaisiin tukea kuntia palvelujen turvaamisessa.
Samoin ylijohtaja Elli Aaltonen vaatii ottamaan pitkät etäisyydet paremmin huomioon valtionosuuksissa (Länsi-Savo 18.5.).
”Maaseudun asukkaat ovat palveluiden tavoitettavuudessa eriarvoisessa asemassa keskustaajamiin verrattuna. Erityisen ikävää on, että maaseudun lapset ovat toisarvoisia koulun sijainnin suhteen. Itä-Suomessa koulumatkat ovat pitkiä, koska lapsia kerätään koulukyyteihin laajoilta alueilta”, vanhemmat sanovat.”
Huolestuneet vanhemmat ovat ihmeissään, mikseivät kunnat ajattele lasten ja nuorten etua ja tee enemmän yhteistyötä palveluiden järjestämiseksi reuna-alueilla.
Perusopetuslaissa alle 13-vuotiaan lapsen päivittäinen koulumatka saa kestää korkeintaan 2,5 tuntia ja yli 13-vuotiaan kolme tuntia.
Jos aikuinen joutuisi istumaan taksissa näin pitkään, hän tuskin suostuisi. Mutta lapsen on pakko.
”Kun terveysasemankin saa nykyisin valita vapaasti, miksi ei lähikoulua? Kuntarajat eivät saisi olla kiveen hakattuja. Yhteistyö ja joustavuus olisi kaikkien etu. Niin kuntien kustannuksissa kuin lasten hyvinvoinnissa.”
”Eikö jokaisen kunnan tulisi suhtautua myönteisesti kehitykseen ja maaseudun tukemiseen. Se olisi kunnille sulka hattuun kiristyvässä taloustilanteessa”, vanhemmat kysyvät?
SARI KESKITALO
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
