vierasyliö Marjastus on edelleenkoko kansan yhteinen harrastus
Marjastuskausi on nyt hyvässä vauhdissa. Tämän satokauden mustikka-, hilla- ja vadelmasato on jo korjattu, ja puolukkasato on parhaillaan poimittavissa.
Marjasaaliin näkymät ja marjareissujen tulokset ovat monen työpaikan kahvihuonekeskustelun vakioaiheita ennen lomia ja sitten lomien jälkeen.
Monien suomalaisten vuoden rytmiin kuuluu marjastuskausi ja siihen varattavat vapaapäivät marjanpoimintaa varten. Julkisessa keskustelussa taas näkyy eniten kaupallinen marjastaminen, ulkomaalaisten poimijoiden määrä sekä heihin liittyvät mahdolliset ristiriitatilanteet paikallisten kotitarvemarjanpoimijoiden välillä.
Näin näyttää tapahtuvan tänäkin vuonna. Väitetään, että suomalaiset eivät enää marjasta ja siksi tarvitaan ulkomaalaisia poimijoita. Onko näin?
Suomalaisten ulkoilua mittaavan tutkimusten mukaan suomalaisten marjastusharrastus ei ole hiipumaan päin. Vuonna 2009–10 tehtyjen kyselyjen perusteella 58 prosenttia aikuisista suomalaisista harrastaa vuoden aikana marjastusta, kun vastaava luku kymmenen vuotta aikaisemmin oli 56 prosenttia.
Aktiivisimmat marjastajat löytyvät Itä- ja Pohjois-Suomesta.
Toki harrastajien määrä on laskenut verrattuna vielä varhaisempiin aikoihin, jolloin luonnonmarjoilla oli suuri merkitys ruokavaliossa, kun tuontihedelmiä ei ollut nykyiseen tapaan saatavilla. Marjastus kuuluu edelleen viiden suosituimman ulkoiluharrastuksen joukkoon.
Itä-Suomen yliopistossa toteutetussa tutkimuksessa selvisi, että keskimääräinen marjasaalis oli 14 kiloa kotitaloutta kohti.
Satomäärien on havaittu vaikuttavan marjastukseen erityisesti poimintamäärien kautta. Huono sato ei vähennä marjastukseen osallistuvien määrää kovinkaan paljon, eli marjametsään halutaan mennä. Enemmän vaikutusta on siihen, kuinka monta kertaa marjametsässä käydään satokauden aikana, ja huonona satovuotena marjastuskerrat keskimäärin vähentyvät.
Toisaalta taitavat marjastajat hakevat marjoja laajemmilta alueilta ja kertoja kertyy entiseen malliin.
Asiantuntijoiden mukaan kaupalliseen marjastukseen ei enää löydy riittävästi halukkaita suomalaisia poimijoita.
Syitä siihen voi olla monia, mutta yksistään sillä ei voida kuvata marjastusharrastuksen suosiota. Suomalaiset ovat ensisijaisesti omaan kotitarvekäyttöön kerääviä marjastajia, ja senkin suhteen poimittujen marjojen määrä ei enää ole tärkein motiivi lähteä marjametsään.
Virkistys, liikunta ja metsäluonnosta nauttiminen ovat syy lähteä marjametsään ja marjat ovat lisäbonus. Sama ilmiö on havaittu monessa muussa luonnonantimia hyödyntävässä harrastuksessa kuten metsästyksessä ja kalastuksessa. Virkistysarvo ylittää moninkertaisesti saaliin ”kaupallisen arvon” eli vaikka riistalihan rahamääräisen arvon.
Marjastusharrastus on siis paljon muutakin kuin poimittujen marjojen arvo, ja tarjoaa hyvinvoinnillemme monia arvokkaita hyötyjä, joista vain pieni osa on mahdollisesti suoraan rahassa mitattavaa.
Jokamiehenoikeudet ovat kuitenkin se perusta, jonka varassa marjastus on mahdollista ja juuri marjastuksen yhteydessä jokamiehenoikeuden arvo on hyvin konkreettinen.
Kotitarvemarjastuksen suosion toivoisi jatkuvan ja siirtyvän seuraavillekin sukupolville. Siinä on tärkeä rooli vanhemmilla ja isovanhemmilla, jotka voivat opettaa uudelle sukupolvelle marjastustaitoja. Perusopetuksellakin voi olla oma roolinsa tietojen välittäjänä.
Vaikka marjastustaidot ovat edelleen lähes kaikkien suomalaisten osaamista, myös merkittävällä osalla nuorista aikuisista, ei osaaminen siirry itsestään.
Nykyisin tunnetaan marjojen suuret terveysvaikutukset, joten nuoren polven tietoisuus terveellisestä ruokavaliosta voi osaltaan edistää ja luoda kiinnostusta luonnonmarjojen käyttöön tulevaisuudessakin.
Kyselytutkimuksen mukaan suomalaisten ulkoilijoiden kokemukset jokamiehenoikeuksien käytöstä ovat pääpiirteittäin positiivisia.
Harvalla on omakohtaista kokemusta kaupalliseen marjanpoimintaan liittyvistä tilanteista. Jos kokemuksia on, tilanteet on koettu jossain määrin häiritseviksi. On tavallista, että maaseudun kylissä ja niitä ympäröivillä marjastusalueilla vallitsee omat ”säännöt” marjapaikkojen hyödyntämisestä.
Yleensä maanomistus tiedetään ja vuosien saatossa voi olla kehittynyt tietty järjestys sen suhteen, kuka marjastaa missäkin. Pitkään seudulla mökkeilleet ulkopaikkakuntalaisetkin yleensä asettuvat tähän sanattomaan sopimukseen.
Marjastusperinteen säilymistä hiljaisine tietoineen ja käytäntöineen sekä mahdollisten ristiriitatilanteiden vähentämiseksi voisi olla hyödyllistä tuottaa uudenlaisia, marjastustietoa sisältäviä kartta- ja tiedotuspalveluja.
Nämä palvelut voivat madaltaa kynnystä lähteä marjastamaan syrjäisemmille metsäalueille, ja jotka myös ohjaavat muut kuin paikkakuntalaiset alueille, missä ei ole paikallista marjastuspainetta.
MARJO NEUVONEN
TUIJA SIEVÄNEN
Neuvonen on tutkija ja
Sievänen vanhempi tutkija
Metsäntutkimuslaitoksessa.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
