»Istutuksessa ja raivauk-sessa konetyön tuottavuus vastaa 2,6:ta metsuria. Se alkaa vaikuttaa päätöksiin.«KARI KURU Kitkentäguru uskookoneelliseen perkaukseen
Kari Kuru on kehittänyt muun muassa laikkumätästystä, reikäperkauskoneita ja biohajoavaa merkkausnauhaa. Markku Vuorikari Kuva: Viestilehtien arkistoKari Kuru, 65, on tehnyt töitä metsässä koko ikänsä. Ura alkoi omista metsistä jo natiaisena, jonka jälkeen hän on edennyt yhteismetsästä Metsähallituksen kautta Metsäntutkimuslaitokseen.
Metsäkonettakin hän ehti ajaa vuoden verran.
”Siitä kumpusi into metsänhoidon koneellistamiseen”, Kuru kertoo.
Lähes 40-vuotisen elämäntyönsä Kuru teki UPM:lle, jossa hän aloitti vuonna 1973. Keksijäsieluksi kuvailtu konemies jäi eläkkeelle syyskuussa.
Kuru vastasi aluksi Kiuruveden piirin metsistä, noin 40 000 hehtaarin hoidosta.
1970-luvulla metsureista alkoi olla pulaa istutustöissä, kun hakkuukoneet jättivät heitä työttömiksi.
”Kevään tullen oli pakko hommata tilapäisiä metsureita”, hän kertoo.
Yksi Kurun teeseistä onkin päästä eroon kausiluonteisista työpaikoista.
”Suomessa on noin 3 000 metsäkonetta. Niistä kolmannes seisoo kesäisin. Toisaalta metsureille ei riitä töitä talvella.”
Hän alkoi ajaa koneellista istutusta ja taimikonhoitoa.
Kun koneeseen vaihtaa metsänhoitotöihin sopivan pään, se ei seiso tyhjillään kesäisin.
Metsäalaa on kuitenkin vaivannut vastahakoisuus muutoksille. Kurun mukaan metsänhoidon koneita lähdettiin kehittämään hirveän hitaasti.
”On ollut mukavaa tehdä niin kuin aina ennenkin”, hän kuvailee ilmapiiriä.
UPM:ssä hän istui erilaisissa työryhmissä, jotka kehittivät yhtiölle metsänhoidon suosituksia.
Kuru oli mukana edistämässä laikkumätästystä, joka korvasi maiseman kannalta haitallisen palleaurauksen.
”15 vuotta meni, että laikkumätästyksen hyödyistä kukaan ei enää väittänyt vastaan.”
2000-luvun Kuru on puskenut taimikonhoidon koneita keksinnöistä käyttöön.
Metsänhoidon tehostaminen on välttämätöntä, kun työvoima on kallista ja yhtiöt saneeraavat henkilöstöä.
Metsurityönä taimikko pitää ensin perata, sitten taimikkoa pitää hoitaa. Kurun mukaan kitkevä perkauskone vähentää työnjohdon tarvetta huomattavasti.
Kehitystyö alkoi leikkaavasta perkauskoneesta, mutta lehtipuiden vesomiseen se ei tepsinyt.
Vuonna 2004 alettiin kehittää kitkevää Naarva-perkaajaa, joka kiskoo lehtipuuvesakon juurineen kuusentaimen ympäriltä.
”Se toimii myös kylvömännyille”, Kuru vakuuttaa.
Kuru on nyt tyytyväinen eläkeläinen, rakentaja ja lastenlasten hoitaja. Silti hän jaksaa vielä innostua ja innostaa tutkimaan metsänhoidon tuottavuuslaskelmia.
”Istutuksessa ja raivauksessa konetyön tuottavuus vastaa 2,6:ta metsuria. Kyllä se kohta alkaa vaikuttaa päätöksiin.”
Konetyön laatua epäillään aina, kun metsänhoidon koneellistumisesta puhutaan.
Kuru on vakuuttunut, että koneella tulee parempaa jälkeä kuin käsityöllä.
”Kun sama kuljettaja mätästää ja istuttaa, laatu pysyy tasaisena.”
Myös tutkimukset alkavat pikkuhiljaa tulla keksijän tueksi.
Kasvatettavan taimen pituuskasvu nopeutuu, kun se pääsee jo perkausvaiheessa kokonaan eroon lehtipuusta, joka kilpailee taimen kanssa vedestä ja ravinteista.
UPM:llä on nyt käytössä kymmenkunta Naarva-perkaajaa ja Metsähallituksella yksi.
Ruotsiin Holmenille on viety yksi kone.
Kuru arvioi, että viiden vuoden päästä noin puolet UPM:n metsistä perataan koneelliseesti.
Sen jälkeen koneellisen metsänhoidon ilosanoma leviää muihinkin organisaatioihin, hän uskoo.
SUVI NIEMI
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
