Pääkaupunkiseutu elää muun Suomen kustannuksella
Lehtikirjoituksista ja erilaisista kannanotoista luodaan usein mielikuvaa, että pääkaupunkiseutu joutuisi jotenkin elättämään muuta Suomea. Asian tila on kuitenkin enemmän päinvastoin.
Teollinen tuotanto ja raaka-aineet ovat Suomen hyvinvoinnin perusta. Ilman raaka-ainevarojamme, teollista toimintaa ja maassamme valmistettavia vientiin meneviä tuotteita ei meillä olisi varaa ylläpitää hyvinvointia, palveluita ja kauppaa; musiikkitaloa, oopperaa, ravintoloita, jääkiekkoa, kulutustavarakauppaa.
Ilman teollista tuotantoa meillä ei olisi pääkaupunkiseudulla eikä muuallakaan varaa jokapäiväisiin elämän perusasioihin, asuntoihin, metroon tai muuhun infraan, ei nykytasoiseen terveydenhoitoon tai koulutukseen.
Suomessa teollinen tuotanto, tuotteita valmistava teollisuus sekä raaka-ainetuotanto, siis se itse tekeminen, on yli 90-prosenttisesti pääkaupunkiseudun ulkopuolella.
Myös matkailuala on levittäytynyt hyvin laajalti ympäri Suomea, muun muassa Lappiin ja Kainuuseen sekä nykyään venäläisten ansiosta vahvasti myös Karjalaan ja Savoon.
Raaka-ainepuolella pellot, metsät, kaivokset sekä energiantuotanto ovat ympäri laajaa Suomen maata.
Kainuussa ja Lapissa on kaivosalalla kova työvoimapula. Puunjalostusteollisuus, konepaja- ja metalli-, prosessi-, elektroniikka-, elintarviketeollisuus, valtaosa kaikesta teollisuudesta on muualla kuin pääkaupunkiseudulla.
Pääkaupunkiseudulla on jäljellä muutamia suuria teollisia tuotantolaitoksia: telakka ja sähkömoottoritehdas Helsingissä, venttiili- ja makkaratehdas Vantaalla sekä muun muassa lääketeollisuutta Espoossa. Aivotyön osuus pääkaupunkiseudulla on toki merkittävä. Alueella on muun muassa ohjelmistotuotantoa ja erilaista insinöörityötä. Lisäksi Helsingin seudulla on toki paljon pienempiä teollisuus- ja palveluyrityksiä.
Pääkaupunkiseudun työpaikat ovat paljolti kaikkea muuta kuin teollisten tuotteiden tekemistä tai valmistavaa teollisuutta. Pääkaupunkiseutu on hallinnollinen, kaupan, logistiikan, pääkonttoreiden ja rahoitusalan keskus, joka saa varsinaisen elinvoimansa muualla Suomessa valmistettavista teollisista tuotteista sekä Suomen raaka-ainevaroista.
Rahavirrat ja rahan avulla saatava hyvinvointi eivät maassamme välttämättä ole mitenkään oikeudenmukaisesti jaettu. Tätä keskustelua käydään jatkuvasti muun Suomen ja pääkaupunkiseudun välillä.
Jos raha- ja tavaravirrat pistettäisiin poikki vaikka kehänelosen kohdalta, kumpihan puoli Suomesta pärjäisi ja kummalla tekisi tiukkaa?
Viimeisin ympäristöministeriössä suunnitteilla oleva rahankeräyssuunnitelma on kaivosten louhintavero. Menisikö louhintaveron suunniteltu sadan miljoonan tuotto valtion kassan kautta pääkaupunkiseudun ylläpitoon vai tulisiko se sinne, mistä se kerätään, eli kaivospaikkakunnille esimerkiksi ympäristöasioiden hoitoon?
Me täällä muualla Suomessa, pienissä yhteisöissämme ja kunnissamme toivomme rakentavaa ja oikeudenmukaista yhteistyötä pääkaupunkiseudun ja muun Suomen välillä. Meillä on hieno pääkaupunki, Hesa – Stadi, jossa on virkistävää käydä shoppailemassa Stockalla ja vaikka Brucen konsertissa Stadikalla.
Me täällä maaseudulla ylläpidämme Suomen teollista tuotantoa sekä tuotamme raaka-aineita, jotta meillä olisi varaa tähän kaikkeen hyvinvointiin, niin siellä pääkaupunkiseudulla kuin täällä maaseudulla.
Kimmo Kylämies
DI
Taipalsaari
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
