vierasyliö Ruokasektorilta eväitä talouteen
Elinkeinoelämän Keskusliiton suhdannetiedustelun mukaan elintarviketeollisuuden suhdannekuva on kohentunut alkuvuonna.
Lähikuukausina tuotannon arvioidaan jopa kasvavan. Myös koko teollisuuden yleiset suhdannenäkymät ovat hienoisesti kirkastuneet.
Suhdanteiden parantuessa alan yritysten kannattavuus toki kohenee, mutta myös yritysten välinen kilpailu kiristyy. Näin tapahtuu siitäkin riippumatta, minkälaisiin tuloksiin kansainvälisissä kauppaneuvotteluissa aikanaan päädytään.
USA:n kanssa neuvoteltavan ”transatlanttisen” kauppa- ja investointikumppanuushankkeen ohella EU käy kauppaneuvotteluja useiden muidenkin kauppakumppaneidensa kanssa. Amerikan mantereen ohella neuvottelukohteita on kaikissa maanosissa.
Kilokalorein mitattuna suomalaiset ravitsevat itsensä edelleenkin pääasiassa kotimaisilla, edullisilla elintarvikkeilla. Mutta rahavirroin mitaten kasvava osuus elintarvikeostoihin käytetyistä varoista valuu markettien kassan kautta ulkomaisten tavarantoimittajien taskuihin.
Maitotaloussektori on suoriutunut parhaiten ulkomaankaupan avautumisen synnyttämässä myllerryksessä. Maitosektorin aikaansaannoksia voisi monessa mielessä pitää jopa erinomaisina. Ala on menestynyt sekä kotimaan markkinoilla että viennissä.
Muissa päätuoteryhmissä elintarvikkeiden tuonnin arvo on elintarvikkeiden vientiä suurempaa. Ja näissä ”muissa” tuoteryhmissä sektorikohtainen kaupan alijäämä kasvaa vuodesta toiseen.
Kokonaisuudessaan kyse on vakavasta ongelmasta ja suoranaisesta uhasta kotimaisen raaka-aineen käyttöön perustuvalle tuotannolle ja työllisyydelle. Tähän mennessä elintarvikkeiden ulkomaankaupan tase ei ole myöskään osoittanut minkäänlaisia korjaantumisen merkkejä. Vilkaisu elintarvikkeita myyvien kauppojen hyllylle tukee tätä käsitystä.
Kotimainen ruokasektori on tulevaisuuden kasvualana pääministeri Jyrki Kataisen (kok.) johtaman hallituksen hallitusohjelmassa. Sen kilpailukykyä ja yhteistyötä kehitetään kansallisessa ruokastrategiassa ja ruokapoliittisessa selonteossa asetettujen suuntaviivojen mukaisesti.
Paljon hyvää on saatu aikaiseksi, mutta vielä on paljon tekemättä.
Tässä vaiheessa on tärkeätä, että Suomen uudet eurokansanedustajat jatkavat osaltaan suomalaisen ruokasektorin etujen puolustamista Euroopassa ja unionin yhteisessä maatalouspolitiikassa.
Nykyistä selkeämmin tulisi nähdä, että Suomessa ruokasektorin vahvuus perustuu vain kotimaassa tuotettujen peruselintarvikkeiden hyödyntämiseen ja jatkojalostukseen. Kotimainen tuotanto voi kehittyä ja menestyä vain riittävän kassavirran turvin.
Tarvitaan yhteistä maatalouspolitiikkaa ja kansallisia toimenpiteitä, mutta myös yhteisymmärrystä alalla toimivien kesken.
Erityiskiitoksen ansaitsevat ne toimet, joiden ansiosta Suomi ravitaan edelleen pääosin kotoperäisin elintarvikkein. Myös kotimaiseen maataloustuotantoon perustuvan elintarviketuotannon arvostus on kohonnut.
Maininnan arvoista on, että elintarvikkeiden vienti ulkomaille toteutuu ilman vientitukia. EU-jäsenyyden myötä Suomessa tuotettu elintarvike on kilpailukykyinen maailmalla.
Suomalaisen ruokakulttuurin vahvuuksia ovat luonnonläheisyys ja puhtaus, pohjoisen tuoma viileys ja kesäiltojen valoisuus, makujen raikkaus ja konstailemattomuus. Suomalaista ruokakulttuuria on toiminnan tehokkuus ja järkevyys.
Myös yleinen asenneympäristö suosii tänä päivänä ”kotimaisuutta”. Kuluttajapaneelien mukaan suomalaiset haluavat syödä Suomessa tuotettuja elintarvikkeita, koska tietävät ne turvallisiksi. Suomalainen kuluttaja myös tuntee ja tunnistaa kotimaassa tuotetut elintarvikkeet.
Mutta sen paremmin kuluttajien asenteet kuin edes kotimaisen maatalousraaka-aineen hyvä laatu ynnä muut vastaavat vahvuudet eivät sellaisenaan riitä.
Suomalaiset ovat kansainvälisesti katsoen pieniä toimijoita tai vasta kansainvälistymisensä alkutaipaleella. Lisäksi kaupan asema elintarvikkeiden arvoketjussa on hyvin vahva. Lähellä kuluttajaa toimiessaan kauppa on jopa omaksunut tehtäviä, jotka aikaisemmin ovat kuuluneet arvoketjun alkupään toimintoihin.
Suomessa alan toimijoiden tulisi ymmärtää, että kotimaisella maataloudella ja sen tuotteita jalostavalla elintarviketeollisuudella samoin kuin elintarvikekaupalla on kohtalonyhteytensä. Ja tähän kohtalonyhteyteen sopivat erinomaisen huonosti ne ulkomaiset tuotteet, jotka hyvin voidaan korvata kotimaisin tuottein.
Kotimaisen tuottajan mahdollisuudet kilpailuttaa tuotteitaan ovat rajalliset. Tuottajaportaalla ei ole vaihtoehtoisia jakelu- ja markkinointikanavia.
Asennemuutosta tarvitaan ennen kaikkea kaupan toimijoiden piirissä, missä pienilläkin toimilla on suuri vaikutus. Tuottajan ja kuluttajan lähentämistä toisiinsa voidaan edistää tarjoamalle kuluttajalle todellinen mahdollisuus valita lähiruokaa markettien hyllyiltä tai kertomalla kuluttajalle lihan alkuperä reilusti lihatiskin reunalla.
Toimenpiteet eivät aiheuta ylivoimaisia kustannuksia, mutta antavat kotimaiselle tuottajalle tasavertaisemman mahdollisuuden kilpailla tuontielintarvikkeiden kanssa.
Nykyisellään merkittävästi suurempi osuus elintarviketuotannosta olisi mahdollista kattaa kotimaisesta maataloustuotannosta peräisin olevalla tarjonnalla. Näin elintarviketalous voisi osaltaan olla nostamassa Suomen kansantaloutta uuteen nousuun.
JOUKO NIEMINEN
Kirjoittaja on eläkkeellä oleva valtiotieteiden maisteri, joka oli kauppa-politiikan asiantuntija MTK:ssa
vuosina 1990–2013.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
