Maatalousyrittäjien hätähuutoon on vastattava
Tavatessani maatalousyrittäjiä eri puolilla Suomea olen pistänyt merkille erittäin huolestuttavan sanoman. Saan toistuvasti palautetta, jonka mukaan monet viljelijät joutuvat toimimaan voimavarojensa äärirajoilla. Työuupumus uhkaa. Sama viesti tulee vahvasti esiin myös monista tutkimuksista, joilla on kartoitettu maatalousyrittäjien hyvinvointia.
Sosiaali- ja terveysministeriö on hiljattain asettanut työryhmän, jonka pitäisi hallintorajat ylittäen etsiä erilaisia ratkaisuja juurikin viljelijöiden jaksamiseen. Työryhmän tarkoituksena on kehittää maatalousyrittäjien työhyvinvointia ja pidentää heidän työuria.
Jo heti ryhmän perustamisvaiheessa on tunnistettu keskeisimmät keinot. Niitä ovat toimivat työterveyspalvelut, lomitusjärjestelmä, ajoissa aloitettu kuntoutus ja työssä tarvittavan osaamisen jatkuva varmistaminen. Näiden lisäksi myös työn fyysistä ja henkistä kuormittavuutta vähentämällä voidaan edistää viljelijöiden hyvinvointia.
Näistä johtopäätöksistä on vaikea saada riitaa aikaiseksi. Kehittämiskohteet on tunnistettu aivan oikein. Maatalousyrittäjistä esimerkiksi vain 39 prosenttia kuuluu työterveyshuoltoon ja liittymisaste on viime vuosina vieläpä laskenut. Palveluiden saatavuudessa on eroja eri puolilla Suomea ja siinä on vielä paljon tekemistä.
Maatilojen työn sitovuuden vuoksi on puolestaan välttämätöntä, että lomituspalvelut huomioivat nykyistä paremmin tilojen ja perheiden tarpeet, jotta perhe ja työ voitaisiin sovittaa yhteen maatiloilla. Olen varma, että moni viljelijä toivoisi lisää aikaa perheelleen.
Maatalousyrittäjän työ on vastuullista. Vastuun ja työmäärän lisäksi kuormitusta tuo hallinnon tuottama byrokratia sekä säännöllinen valvonta. Luonnollisesti myös taloudelliset huolet ja epävarmuus tulevasta heijastuvat työmotivaatioon ja jaksamiseen.
Jos valmiiksi rasittavaan tilanteeseen sattuu sitten tulemaan vaikkapa parisuhdekriisi tai jokin muu yllättävä elämänkäänne, voi mitta tulla helposti täyteen. Tällöin on vaarana, että lopulta eläimet joutuvat sijaiskärsijäksi, koska viljelijöiden hyvinvointia ei ole kyetty suojelemaan.
Toivon, että Kataisen johtama sinipunahallitus ottaa tosissaan maatalousyrittäjien jaksamisen. Todellisuus on tässäkin tarua karumpi.
Samaan aikaan kun viestitetään parempaan työhyvinvointiin kannustavina tekoina työryhmätyön käynnistymisestä, on samaisen hallituksen toinen käsi jo ennättänyt heikentämään maatalousyrittäjien työhyvinvointia leikkaamalla sosiaaliturvaa.
Maatalouspoliittisessa keskustelussa surullista on se vakava ristiriita, joka yhteiskunnassamme on tällä hetkellä ruuan kuluttajien näkemysten ja yhteiskuntapoliittisten päätösten välillä.
Ihmiset kyllä arvostavat puhdasta kotimaista ruokaa ja ylipäätänsä kaikenlainen maaseutuhenkisyys on tällä hetkellä valtavan muodikasta. Samaan aikaan ruuan tuottajat uupuvat työtaakkansa ja kannattavuusvaikeuksien alle. Yksi maatalousyrittäjiä voimaannuttava tekijä olisi alan yleisen arvostuksen nostaminen. Mikäli tuottajat voisivat kokea, että muu yhteiskunta vilpittömästi arvostaa heidän tekemäänsä työtä, auttaisi se taatusti kokemaan oman työpanoksen merkityksellisenä.
Kokonaisvaltaisesti hyvinvoivat maanviljelijät ovat elintärkeä edellytys sille, että kuluttajien toiveet voivat toteutua. Tilallisten on pystyttävä pitämään ensiksi itsestään huolta, jotta he jaksavat hoitaa hyvin kasvattamansa eläimet. Tätä ei oikein tunnuta ymmärrettävän riittävän vakavasti.
Hyvä kotimainen ruoka on keskeinen suomalaisten hyvinvoinnin tekijä. Annetaan ruuan ja hyvinvoinnin tekijöille myös itselleen mahdollisuudet voida työssään hyvin.
Annika Saarikko
kansanedustaja (kesk.)
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
