KALAJUTTU Puoli-Pietarin kalansaalis
Tulipa miehleen yks kalareissu. Tämä tapahtu erhäänä syyskuisena päivänä Torniojoela, Nuotiorannan kohala. Olen kläpistä saakka pyytäny samasella aluheela, niin ongela, katsikola, virvelillä ko verkoilaki.
Oli sumunen iltapäivä. Otin varastosta muutaman verkon, net oli suhteellisen eheät. Astelin ranthaan verkot olala ja virveli käessä. Mukhaan lähti myös Tipsu-koira. Soli satanu monta päivää. Vesi oli noussu ainaki kolmekymmentä senttiä, ja pelkäsin, että vesi virtaa apajassa liian voimakhaasti.
Vajhaan puolen tiiman päästä olin paikala, johon verkot piti laskea. Työnsin pajukepin hiekkapenkan laithaan Ruottin puolele, josta lähin verkkoa laskhemaan. Kolmannen verkon jälkeen alko vähän virtaki hankaloittahmaan, että piti enemmän huovata ko soutaa. No siinä touhussa irtosi airoki hankaimesta ja tippu jokheen, enkä saanu sitä kiini.
En saanu laskettua ko reilut puolet verkosta, ko jou`uin paiskaahmaan loput verkot sekasena vetheen. Hopusti lähin melohmaan alavirtaan karahneen airon perhään ja sainhan mie sen kiini. Lähin hissukseen southeleen vastavirtaan, otin venheen pohjalta vavan. Soueltuani hetken uistimeen tarttu kala. Kala vaikutti isolta, ja sitte pääsin sen näkehmäänki. Soli noin metrinen hauki.
Sitten vanha, ilmottunu siima meni poikki. Siinä meni hyvä ottiuistin. Lähin soutahmaan kohti Tiiperin rantaa. Ko vene kolahti ranthaan, Tipsu hyppäsi heti venheestä ja mie vetasin venheen maale puitten pääle. Tulin kotia. Syötyäni ruan, rauhotuin ja aattelin, että huomena lähen kokehmaan verkot, tietenki suuren siikasaahliin toivossa.
Seuraavana iltana sää oli hyvä ja joki tyyni. Nostettuani muutaman metrin verkkoa huomasin, että sielä taitaa ollaki hyvä saalis. Veen äkillinen nousu oli pannut roskaa liikheele. Verkot oli niin kalaset ja roskaset, että päätin ottaa ne ylös. Lähin Tipsun kans hyvilä mielin kohti kotirantaa.
Ko tulima ranthaan, vein venheen maale. Irrotin kalat verkosta ja laitoin ne hurstisäkhiin. Verkot levitin roskasina kuivuhmaan puitten välhiin.
Vaikka verkot oli riekahleiset ja roskaset, mieli oli silti ilonen astellessani saahliin kans kotia kohti, Tipsu perässä.
Vaimo, kläpit ja naapurin isäntäki tuli kattohmaan ja ihmetteli hyvvää saalista. Nuorin tyär sano, että iso on saanu Pietarin kalasaahliin. Ittekseni mietin, että tottahan soli!
Perkauksen yhteydessä punnittin muutamia suurimpia kaloja; yks siika oli 1,4 kiloa, toinen 0,85 kiloa, suurin ahven painoi 0,9 kiloa. Saimpa yhen lahnanki, joka painoi täyen kilon.
Siikoja oli neljätoista, ja ahvenia neljä enemmän, isoja körmyniskoja kaikki. Iso mätimuikku olis kohta pitäny laittaa vitriihniin, on se niin harvinainen saalis Torniojoesta, ja vielä harvala verkola!
LASSE HYVÄRINEN
Ylitornio
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
