Suomalainen paleontologi tekee tutkimuksen ohella töitä yliopiston lähituessa, koska virkoja on vain vähän – "Meidän on hyvin vaikea perustella olemassaoloamme"

Englanin vaikutus näkyy vahvasti siinä, miten dinosaurusten nimiä lausutaan Suomessa. Mikko Haaramo on pyrkinyt korjaamaan vääriä lausuntatapoja jo parikymmentä vuotta. Kuva: Piirros: Jukka Pasonen / Helsingin yliopisto

Paleontologin työhuone Helsingin yliopiston Kumpulan kampukselta ei näytä siltä kuin voisi etukäteen kuvitella. Yhdeltä hyllyltä löytyy kyllä pieni kokoelma fossiileja ja mineraalinäytteitä, mutta suurimman osan tilasta ovat vallanneet tietokoneet ja muu elektroniikka. Ovi käy tiuhaan, kun yliopiston henkilökunta käy hakemassa itselleen uusia laitteita.

Paleontologi Mikko Haaramo ei tutki vain dinosauruksia ja luennoi niistä vaan hän työskentelee lisäksi yliopiston IT-lähituessa.

"En ole täysipäiväisesti paleontologi vaan teen myös it-hommia, sillä virkoja ja työtehtäviä paleontologeille on vain vähän. Leipä pitää etsiä muualta ja on hienoa, jos saa sen ohella tehdä tutkimustyötä. Siihen on tyydyttävä, ellei ala etsiä vihreää oksaa oman maan ulkopuolelta", Haaramo kertoo.

Yliopistojen tiukkeneva rahoitus tuntuu suomalaisten paleontologien nahoissa.

"Meidän on hyvin vaikea perustella olemassaoloamme, koska Suomesta ei löydy dinosaurusten fossiileja eikä juurikaan sedimenttikiviin liittyviä kaivannaisia."

Muinaisten eläimien tutkiminen on lisäksi perustutkimusta, jonka avulla on suoralta kädeltä hankalaa tehdä taloudellista voittoa.

"Tietyt erikoistieteenalat, joilla ei saa suoraa taloudellista hyötyä, ovat toimivan yhteiskunnan lapsia. Niitä rahoitetaan puhtaasti sen vuoksi, että ihmisillä on uteliaisuutta tutkia jotain."

Haaramo kuitenkin muistuttaa, että myös perustutkimus saattaa mahdollistaa maailma muuttavia tieteellisiä läpimurtoja. Esimerkkinä hän mainitsee sähkön.

"Vielä 1700-luvulla sähkö oli kuriositeetti, jolla saatiin sammakon sääret nykimään tai daamien hiukset pystyyn kekkereissä. 1800-luvulla ymmärrettiin, ett sähköllä voidaan tehdä työtä."

Aivan samanlaisia läpimurtoja tuskin tehdään dinosauruksia tutkimalla, mutta ainakin viihdeteollisuus ja monet museot hyödyntävät paleontologien tekemää työtä.

"Elämä ei loppuisi välittömästi, jos emme tekisi tätä tutkimusta, mutta ainakin se pitää osan lapsista pois pahanteosta."

Haaramo aloitti opinnot Helsingin yliopistossa vuonna 1992, ja jo seuraavana vuonna hän oli töissä Messukeskuksessa järjestetyssä suuressa dinosaurusnäyttelyssä.

Sittemmin tutkijalle on riittänyt monenlaisia töitä dinosaurusasiantuntijana. Esimerkiksi 1990-lopussa hän kävi läpi BBC:n Muinaista nisäkkäistä kertovan Matkalla muinaisten petojen kanssa -sarjan, jotta suomalaiset katsojat saisivat varmasti paikkansapitävää tietoa.

Avun pyytäminen alan ammattilaisilta onkin hyvä päätös, sillä Haaramo on monet kerrat harmitellut, kun dokumenttisarjojen suomentajat eivät ole tietoisia dinosaurusten nimien lausumisesta.

"Englannin vaikutus tulee nykyään pahasti läpi lausumisessa. Olen yrittänyt korjata sitä viimeiset 20 vuotta. Esimerkiksi Triceratops-nimessä c-kirjain lausutaan englanniksi s:nä, mutta latinaksi se pitäisi ääntää kuin k."

Elokuviin ja sarjoihin päätyy usein myös vanhentunutta tietoa. Suuremman televisiosarjan valmistuminen saattaa kestää viisi vuotta. Vaikka paleontologien tutkimuskohteet ovat miljoonia vuosia vanhoja, saadaan uutta tietoa jatkuvasti.

"Heurekan dinosaurusnäyttely olisi aika köyhä, jos siihen ei olisi ympätty tuoreita tutkimustuloksia."

Lue lisää:

Dinosaurusten jäljillä: Raptorit voisivat olla meille yhtä vaarallisia kuin sudet, kasvinsyöjä maistuisi ehkä pihkaiselta – ratkaisiko kolme sekuntia massasukupuuton?