Säästötalkoissa äänestäjien mielipiteellä on väliä

Uutiset|Politiikka ja talous

14.3.202305:15

Kommentti

Hermanni Härkönen

Nipistettävää löytyy kyllä. Tämä vaikuttaa olevan valtiovarainministeriön virkamiesten viesti viikko sitten julkaistussa selvityksessä valtion menorakenteesta.

Säästökohteita on syytä löytyäkin, jos joulukuussa arvioitua kuuden miljardin vuositason säästöä haetaan seuraavan hallituskauden aikana.

Lopulta leikkauksista eivät kuitenkaan päätä virkamiehet, vaan seuraava hallitus. Se, mistä leikataan, riippuukin todennäköisesti paljon vaalituloksista ja tulevasta hallituspohjasta.

Leikkaaminen on aina ikävää, mutta jotkut leikkauskohteet ovat vähemmän ikäviä kuin toiset. Kehitysavusta ja innovoinnista leikkaaminen tuntuvat helpoimmilta leikkauskohteilta, sillä niitä ei arkielämässä huomaa.

Pelkästään näistä kohteista leikkaamalla puute ei kuitenkaan juuri pakene.

Viime vuonna Suomi käytti kehitysapuun 0,42 prosenttia bruttokansantuotteesta, kun se on sekä YK:ssa että EU:ssa sitoutunut nostamaan sen 0,7 prosenttiin BKT:stä. Todellisuudessa tämän tason ylittää kuitenkin vain muutama valtio.

Ulkoministeriön hallinnoimien varsinaisten kehitysmäärärahojen koko on vuonna 2023 noin 700 miljoonaa euroa, ja kaikkinensakin Suomen kehitysyhteistyöksi laskettavat menot esimerkiksi EU-osuuksineen noin 1,2 miljardia euroa.

Valtiovarainministeriön säästölista löytää tästä mahdollisuuden 300 miljoonan euron vuotuiseen säästöön. Lisäksi vastaanottotoimminan tehostamisesta arvioidaan voitavan säästää 100 miljoonaa euroa vuodessa.

Työ- ja elinkeinoministeriön tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotukiin taas on budjetoitu tälle vuodelle noin 480 miljoonaa euroa. Viime vuosina määrärähat ovat olleet korkeampia erityisesti EU:n koronapandemiasta toipumiseen tarkoitetun rahoituksen ansiosta.

Ensi vuodesta alkaen rahoituksen on tarkoitus nousta entisestään ja pitkällä aikavälillä jopa 1,2 prosenttiin kansantuotteesta. Säästölistassa tehostamista tähän rahoitukseen löydetään lähinnä siitä, että tuet kohdistetaan mahdollisimman hyvin.

Tutkimuksesta ja kehittämisestä leikkaaminen voi kostautua pitkällä aikavälillä, sillä uuden kehittämisellä voidaan parantaa työn tuottavuutta ja näin lisätä valtion tuloja tulevaisuudessa.

Kehitysyhteistyörahojen leikkaaminen taas voi vaikuttaa Suomen maakuvaan ulkomailla. Siksi säästöjä kannattaa VM:n mukaan tehdä vaiheittain ohjelmien ja sopimusten umpeutuessa.

Säästöt ovat siis paitsi pieniä, myös kokonaisvaikutuksiltaan mahdollisesti hankalia. Kyselyn mukaan juuri näistä kohteista leikkaamiselle on kuitenkin laajin hyväksyntä.

Vaikka tuotekehitys- ja innovointitoiminnasta sekä kehitysavusta nopeasti saatavat säästöt saattavat kokonaisleikkauksissa olla pyöristysvirheen luokkaa, voi muualta leikkaaminen olla poliittisesti hankalaa, ennen kuin ne on tehty.