KIRJA Kololinnuille kelpaa pönttökin
Luontokirjailija Juha Laaksonen on koonnut tuoreimmassa Pihan linnut ja pöntöt -kirjassaan runsaan tietopaketin kolopesijöistä ja niille rakennettavista pöntöistä.
”Pikkulinnun pönttöjä on rakennettu 1800-luvun lopulta alkaen ja vesilinnun pönttöjä jo paljon kauemmin, varmaan siitä alkaen, kun on keksitty, että munat ovat hyvää syötävää”, kertoo Laaksonen.
Jos joku ihmettelee, missä koloja suosivat linnut pesivät ennen kuin niille ryhdyttiin rakentamaan pönttöjä, Laaksonen muistuttaa tikkojen merkittävästä työstä kolojen rakentajina.
Jokainen koloissa pesivä laji suosii omanlaistaan pönttötyyppiä ja myös kokeneilla pönttöjen tekijöillä on niille omat niksinsä.
”Ammattimaiset pöntöttäjät tietävät, miten pönttöjä tehdään: millaiset lentoaukot, sisämitat ja materiaalit ovat parhaita, mihin ja miten pöntöt on syytä ripustaa”, Laaksonen kirjoittaa.
Laaksosen kirjassa pääosa pönttötiedoista on peräisin kotkalaiselta Urpo Koposelta. Hänellä on laaja kokemus pönttöjen rakentamisesta, ja hän pitää jatkuvasti yllä noin 1 500:aa pönttöä.
Pihan linnut ja pöntöt on tiettävästi ensimmäinen Suomessa julkaistu kattava teos linnunpöntöistä ja niiden asukkaista.
Suomessa pesii nelisenkymmentä lintulajia koloissa, onkaloissa, maakuopissa tai linnunpöntöissä.
Kirja listaa näistä 28 lajia tavallisimpina pöntöissä pesivinä lajeina. 15:tä lajia pidetään lisäksi sellaisina, joita voi yrittää houkutella pönttöön. Itse hiukan epäilen, kuinka hyvin käpytikan, hömötiaisen tai västäräkin houkuttelu pönttöihin mahtaa onnistua.
Tutuista lajeista talitiainen, kottarainen ja kirjosieppo hakeutuvat mielellään pihapiiriin asetettuihin linnunpönttöihin. Myös västäräkki pitää ihmisen tekemistä rakennelmista, mutta varsinaiset sille tarjotut pöntöt eivät lajia juurikaan houkuttele.
Laaksonen on koonnut laajasti tietoa, mistä materiaaleista eri linnut tekevät pesänsä ja kauanko pesän rakentaminen kestää. Hän kertoo myös, montako munaa naaraat munivat, minkä kokoisia ja värisiä ne ovat, kuten myös, hautooko koiras ja kuinka kauan hautominen kestää.
Linnut ja ihmiset näkevät pönttöjen maailman eri näkökulmista. Mikä ihmisen mielestä voi olla sievää ja koristeellista, voi Laaksosen mukaan olla linnuille jopa vaarallista. Esimerkiksi keraaminen pönttö saattaa olla pohjasta tiivis, jolloin siihen kertyvä sadevesi hukuttaa poikaset tai muovipönttö voi kuumentua liikaa.
Lintu ei kaipaa pönttöön maaliakaan. Perinteinen käsittelemätön ja höyläämätön lauta sekä vaneri ovat Laaksosen mukaan satunnaiselle pöntöttäjälle parhaita materiaaleja. Jos haluaa tehdä pöntön luonnonpuusta sorvaten, se kannattaa lahoamisen hidastamiseksi kuoria.
”Pääasia, ettei katto vuoda. Myös pöntön pohja kannattaa rakentamistavasta riippumatta upottaa, että vesi valuu hyvin pois”, Laaksonen vinkkaa.
Kirjaan ei ole otettu petolintujen avopesien rakentamista, koska se on Laaksosen mukaan ammattilaisten hommia. ”Petolintujen pesintäavusta kannattaa aina olla yhteydessä paikallisiin lintumiehiin, jotka tietävät esimerkiksi meneillään olevista seurannoista”, Laaksonen sanoo.
MAIKKI KULMALA
Juha Laaksonen: Pihan linnut
ja pöntöt – eloa pihapiiriin.
224 sivua. Paasilinna.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
